Kolumni: Lahjaksi aikaa

Jori Liimatainen

Äskettäinen postikiistaan liittyvä lakkoaalto kosketti tavalla tai toisella isoa osaa suomalaisista. Vaikka tilanne ei suoraan omaan elämään olisi liittynytkään, moni saattoi tulla ajatelleeksi asiaa vähintään omakohtaisessa mielessä: ehtisivätkö verkkokaupasta ostetut joululahjat perille? Ehkä joku ehti pohtia myös varasuunnitelmia.

Lahjat ovat mielestäni aina mukavia asioita niin antajan kuin saajan näkökulmasta. Liiallinen kulutus ja nurkkiin kertyvä tavara ovat tietysti ongelma. Erityisesti lapsiperheessä tavaramäärä voi nousta valtavaksi. Kun muistelen omia lapsuuden joulujani, joskus lahjojen määrä oli aikuisen näkökulmasta katsoen lähes tolkuton, vaikka silloinen lapsi-minä olikin tietysti aivan onnessaan.

Eikä jokaisen taloustilanne tietenkään anna myöten ostaa lahjoja kumppanille, vanhemmille, lapsille ja usealle kummilapselle. Tai yhtään kenellekään.

Lahjan ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla materiaa. Lahjan merkitys on enemmän siinä, mistä se pohjimmiltaan kertoo. Pieni tai suuri lahja, joka on valittu juuri sen saajaa ajatellen, kertoo parhaimmillaan siitä, että joku välittää sinusta ja tuntee sinut. Siihen ei välttämättä tarvita edes rahallista panostusta.

Meillä on ystäväni kanssa ollut jo monena jouluna tapana antaa toisillemme "lahjakortteja". Yleensä se on käsinkirjoitettu kortti, jossa luvataan viedä toinen syömään tai kokata toiselle. Enemmän kuin on kyse ruuasta on kyse ajasta, jota haluaa antaa toiselle lahjaksi. Lahja kertoo: haluan viettää aikaa kanssasi.

Vaihtoehtoja on rajattomasti. Lupaan viedä sinut luistelemaan, kävelylle tai museoon katsomaan uutta näyttelyä. Aion järjestää meille Taru Sormusten herrasta -elokuvamaratonin (pidennetyt versiot!) olohuoneessani ensi vuonna. Tarjoan popparit.

Joskus voi olla myös paikallaan lahjoittaa läheiselle ihan omaa aikaa. Tarjoudun vahtimaan koiriasi / lapsiasi / kastella huonekasvisi seuraavan kerran kun tarvitset.

Aikuisuuden myötä olen alkanut arvostaa aina vain enemmän hyviä hetkiä kuin materiaa. Monet läheiset ihmiseni asuvat kaukana tai elävät ruuhkavuosia. Kaikilla on kiire. Siksi kiireetön aika heidän kanssaan olisi itselleni mitä toivotuin lahja. Sellaisia pyrin itsekin yhä useammin antamaan.

Teea Jokihaara

Kirjoittaja on toimittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.