Kolumni: Maailman pahin paikka

Riitta Salmi

Lapsen synkin painajainen voi olla se paikka, johon hän talsii reppu selässä päivästä ja vuodesta toiseen. Koulukiusaaminen on tutkimusten mukaan vähentynyt, mutta loppunut se ei ole. Tälläkin hetkellä, Turussa ja muualla, joku lapsi joutuu koulussa opettelemaan iskujen ja ivan kestämistä.

Olen juuri kääntänyt viimeisen sivun Antti Röngän (s. 1996) esikoisromaanista Jalat ilmassa. Se kertoo nuoren miehen ahdistuksesta uudessa opiskelukaupungissa. Kouluvuosien lyönnit ja haukkumasanat ovat jättäneet syvät jäljet. Häpeä ja itseinho syövät itseluottamusta vielä yliopistossakin, eikä uusien ystävien saaminen onnistu.

Röngän omakohtaista tarinaa lukiessani ymmärrän entistä selvemmin, miksi koulukiusatut tai perheväkivallan uhrit eivät helpolla hae apua. Miksi he kerta toisensa jälkeen palaavat rääkkääjiensä luokse.

Henkinen ja fyysinen väkivalta nujertavat itsetunnon. Niiden kohde alkaa uskoa olevansa ruma, tyhmä ja itse syypää kaikkeen.

Ehkä hän alkaa myös uskoa, että kiusaajien hyväksynnän saavuttaminen olisi voitto. Kun poikajoukko tulee pyytämään romaanin päähenkilöä ulos, hän lähtee ikävistä ennakkoaavistuksista huolimatta mukaan. Jospa kaikki kääntyisi vielä hyväksi, poika toivoo.

Vasta kirjaa lukiessani minulle todella valkenee, miten vaikea kiusatun asemasta on päästä eroon. Kiusattu leimataan sekä koulussa että netissä, eikä hänen kaverikseen voi ryhtyä leimautumatta itse. Jos yksinolo kestää vuosia, saattaa olla, että lapsen sosiaaliset taidot eivät pääse hioutumaan ja yksinäisyys jatkuu myöhemminkin.

Kiusaamisen vastaisista ohjelmista ei ole iloa, ellei kiusattu kerro kenellekään, kuten Röngän tarinassa. Lapsensa yksinäisyydestä huolestuneet vanhemmat kannustavat pahaa aavistamatta tätä liittymään hakkaajiensa seuraan.

Yksi kiusaamisen nitistämiskeino on kädessäni. Kaunokirjallisuudella on erityinen voima saada ihminen ymmärtämään muita ja asettumaan heidän asemaansa. Lahjakas kirjailija osuu sanoillaan suoraan lukijan myötätuntoiseen sydämeen.

Kirsi Saivosalmi

Kirjoittaja on toimittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.