Syöpään kahdesti sairastuneelle Minnalle on ilo olla elossa, ilo olla äiti

Kun on alle kolmikymppisenä selviytynyt kahdesta syövästä, elämänarvot muuttuvat pakostakin. Mutta vahvan ihmisen roolia lietolainen Minna Nieminen ei itselleen kaipaa.  

Jori Liimatainen
Minna Nieminen kertoo tunnoistaan Tuhkaa ja konfetteja -blogissaan, jonka perusti pian sairastumisensa jälkeen.
Minna Nieminen kertoo tunnoistaan Tuhkaa ja konfetteja -blogissaan, jonka perusti pian sairastumisensa jälkeen.

Se löytyi tavallisena kesäiltana kaksi vuotta sitten, kun tuolloin vielä Raumalla asuva Minna Nieminen puki yöpaitaa. Kyhmy rinnassa oli jo kananmunankokoinen.

Heti seuraavana aamuna Minna soitti terveyskeskukseen. Läheiset koittivat rauhoitella, että pelko rintasyövästä olisi varmasti aiheeton. Mutta Minna tiesi sisimmässään asioiden oikean laidan.

Teini-iässä sairastettu Hodgkinin tauti eli imusolmukesyöpä oli nostanut hänen riskinsä sairastua rintasyöpään 75-kertaiseksi. Ja niin kävi, että 28-vuotiaasta pikkutytön äidistä tuli syöpäpotilas.

Jo toisen kerran hän koki, miten ohuen langan varassa elämä voi olla. Haave uudesta perheenlisäyksestä jäi odottamaan. Samoin juuri saatu ensimmäinen vakituinen työpaikka varhaiskasvatuksen erityisopettajana.

– Tuntui niin epäreilulta, että olin alle kolmikymppisenä saanut jo kaksi syöpää, kertoo Minna, jonka iloinen hymy kätkee taakseen rankkoja vaiheita.

Jo lukioiän sairastuminen oli pannut Minnan elämänarvot uusiksi. Elämä ei ole hänelle itsestäänselvyys. Mutta toiseen sairastumiseensa saakka hän oli ajatellut, että jokaiselle jaetaan matkan varrelle suunnilleen yhtä paljon vastoinkäymisiä.

– Eihän se niin mene. Ihmiselle ei myöskään anneta vain niin paljon taakkaa, kuin hän jaksaa kantaa, Minna sanoo haluten kumota tutut hokemat.

Hyvää tarkoittavat läheiset kehuivat Minnaa niin vahvaksi, että hän varmasti kestää. Sairastuneesta itsestään se kuulosti siltä, ettei saisi olla heikko.

– Ei ole mun valinta, että näin tapahtui. Sitä vain koittaa pärjätä.

Eniten voimia Minnalle toi oma lapsi, joka oli alkuun alle kaksivuotias. Arki taaperoikäisen kanssa vei ajatukset pois hoidoista. Yhdessä myös tehtiin toipumiseen kuuluvat keppijumpat. 

– Hänen takiaan mun täytyy jaksaa, kuvailee Minna päällimmäistä ajatustaan rankimpina hetkinä.

Toisaalta läsnä oli suru siitä, ettei kenties saisi olla äiti lapselleen. Minna kertoo myös pelänneensä, ettei pienelle tytölle jäisi mitään muistikuvaa äidistään, jos syöpä veisi voiton.

Hoidot päättyivät viime vuoden lopulla. Vasta akuutin vaaran väistyttyä Minna alkoi käydä asioita läpi mielessään. Hän sairastui masennukseen, johon on hakenut apua terapiasta.

– Aina kun on jotain tutkimuksia tulossa, ajatus lähtee laukalle, että onkohan mulla jotain. Mutta huolta helpottaa jo paljon, kun sen sanoo ääneen.

Parin viikon päästä vuorossa on rinnankorjausleikkaus, ja sen jälkeen kuuden viikon toipilasaika.

– Olo on nyt levollinen ja aika luottavainen. Asiat menevät eteenpäin.

Lapsirakas pariskunta haaveili leikkitoverista esikoiselleen, kun syöpä löytyi. Nyt uuden raskauden todennäköisyys on Minnan tapauksessa alle viiden prosentin luokkaa.

Hän korostaa, että on puolisonsa kanssa äärettömän iloinen siitä, että heille on jo suotu yksi lapsi. Silti vaikeinta ei ole ollut hiusten tai rinnan menettäminen, vaan sekundäärisen lapsettomuuden hyväksyminen.

Minna kertoo tunnoistaan Tuhkaa ja konfetteja -blogissaan, jonka perusti pian sairastumisensa jälkeen. Blogi tarjosi tilaisuuden antaa ja saada vertaistukea. Rintasyöpä yhdistetään usein vanhempiin naisiin, vaikka myös Minnan kaltaisia nuorempia sairastuneita on.

Minna kiittelee läheisten tukiverkostoa ja ystäviä, jotka eivät kaikonneet sairastumisen myötä. Hän ei kaipaa erityiskohtelua.

– Olen sanonut kavereille, että mulle saa edelleen valittaa pienistä asioista, hän kertoo nauraen.

"Ei ole mun valinta, että näin tapahtui. Sitä vain koittaa pärjätä."

Minna Nieminen

Syntynyt: 1988 Tarvasjoella.

Asuu: Liedossa.

Perhe: Puoliso ja tänä vuonna neljä vuotta täyttävä tytär.

Koulutus ja työ: Kasvatustieteiden maisteri ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja.

Harrastukset: Jooga ja kirjoittaminen.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.