Tutkimus: Oman perheen miehet sodassa saivat naiset lähtemään Lotta Svärdiin

Jonny Holmén
Lotta Svärd -veistos Kasarmin alueella yliopistonmäen takana.
Lotta Svärd -veistos Kasarmin alueella yliopistonmäen takana.

Naiset liittyivät sota-aikaan todennäköisemmin vapaaehtoisiksi Lotta Svärd -järjestöön, jos heillä oli veljiä tai aviomiehiä armeijan palveluksessa. Asia ilmenee Turun ja Helsingin yliopistojen tutkimuksesta.

Tuloksesta voidaan päätellä, että siteen muodostuminen suuriin ja usein kuvitteellisiin yhteisöihin, kuten kansallisvaltioon tai uskonnollisiin ryhmiin, voi perustua evoluution luomiin psykologisiin mekanismeihin.

Näiden mekanismien tarkoitus on lisätä yhteistyötä lähisukulaisten välillä.

Tutkimuksen toteutuksessa hyödynnettiin poikkeuksellisen hyvin dokumentoitua aineistoa, joka käsittelee toisen maailmansodan aikana Suomen Karjalasta evakuoitujen ihmisten elämää. Tavoitteena oli tutkia eri tekijöiden positiivista suhdetta siihen, kuinka todennäköisesti naiset liittyivät vapaaehtoisina Lotta Svärd -järjestöön.

Monet karjalaisnaiset liittyivät Lotta Svärd -järjestöön, jonka tehtävänä oli tukea sotivia joukkoja toimimalla sairaanhoitajina, ilmavalvontalottina ja messihenkilöstönä sekä muissa avustavissa tehtävissä. Vuoteen 1944 mennessä järjestöön kuului 221 000 vapaaehtoista, mikä kattoi noin 10 prosenttia Suomen naisväestöstä.

Aineistossa esiintyvien vapaaehtoisten ikä vaihteli seitsemän ja 65 ikävuoden välillä ja heillä oli kullakin erilainen perhetausta. Taustojen erilaisuuden ja järjestöön kuulumisen ehdottoman vapaaehtoisuuden vuoksi tutkijat pystyivät testaamaan muutamia naisiin kohdistuvan sukulaisuuspsykologian keskeisiä hypoteeseja.

On väitetty, että yksilöt voivat kokea sukulaissuhteen kaltaisia siteitä yksilöihin, jotka eivät ole heille sukua ja joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vain vähän tai eivät laisinkaan, muuttamalla nämä psykologisesti geneettisiksi sukulaisiksi. Kyseinen prosessi on havaittavissa, kun sukulaisuutta osoittavia termejä käytetään sellaisen ryhmän jäsenistä, jotka eivät ole toisilleen sukua, esimerkiksi termissä veljesjoukko. Tällaisen niin kutsutun sukulaisuuspsykologian avulla on usein pyritty selittämään, miksi miehet ovat valmiita uhraamaan sodassa niin paljon ryhmänsä jäsenten puolesta ilman suoria perhesuhteita näihin tovereihin.

– Vaikka tiedämme paljon miesten uhrauksiin johtavista olosuhteista, tiedämme huomattavasti vähemmän naisten suhtautumisesta muiden ryhmien synnyttämiin uhkiin yleisellä tasolla ja vieläkin vähemmän olosuhteista, jotka todennäköisesti saavat heidät uhrautumaan ryhmän puolesta, sanoo evoluutiobiologi, tutkimuksen johtava kirjoittaja Robert Lynch Turun yliopistosta.

Tutkijoiden mukaan tutkimus tarjoaa todisteita siitä, että havaitut lähipiiriin kohdistuvat uhat voivat vaikuttaa naisten ryhmäsidoksiin.

Tulokset voi olla helpointa hahmottaa sukulaisvalintana tunnetun käsitteen puitteissa: sen mukaan kaikki eliöt, myös ihmiset, tekevät todennäköisemmin uhrauksia lähisukulaistensa kuin ei-sukulaisten puolesta.

Tutkimus tarjoaa näkökulman olosuhteisiin, joissa naiset päätyvät pitämään perheenjäseninään sellaisia ryhmän jäseniä, jotka eivät ole heille verisukua, ja luomaan näihin vahvat siteet.

Tutkijat esittävät, että naisten keskuudessa uhrautumiseen saattaa vaikuttaa erityisen paljon tieto perheenjäseniin mahdollisesti kohdistuvasta vaarasta.

– Tämä tutkimus tukee evoluutiopsykologien ja antropologien keskuudessa laajalti vallitsevaa näkemystä siitä, että ryhmäjäsenyys on syntyisin psykologisesta sopeutumisesta, jonka tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä sukulaisten kesken vaikeuksien edessä, sanoo tutkimushanketta johtava tutkija John Loehr Helsingin yliopistosta.

Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että konfliktitilanteissa sukulaisiin kohdistuva uhka on se tekijä, joka erityisesti naisten keskuudessa synnyttää halun uhrautua omaan ryhmään kuuluvien perheenjäseninä pidettyjen yksilöiden puolesta.

– Sukulaisuuspsykologia voi selittää, miksi naiset uhrautuvat laajemman yhteisön puolesta kohdatessaan voimakkaan ulkopuolisen uhan ja kokiessaan sukulaistensa olevan vaarassa. Toisin sanoen naiset saattavat olla herkempiä muiden ryhmien muodostamille uhille, jotka kohdistuvat nimenomaan perheenjäseniin; ’sisarjoukko’ muodostuu todennäköisemmin lähisukulaisiin kohdistuvan yhteisen uhan edessä, sanoo Lynch.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.