Kolumni: Luontoa livenä

Jori Liimatainen

Muutama vuosi sitten kohistiin norppakamerasta. Ympäristöjärjestö WWF:n lanseeraama norppakamera alkoi välittää livekuvaa Saimaalta norppien köllöttelykalliolta. Norppalive lumosi suomalaiset. Kolmena ensimmäisenä vuotena norppia oli katsottu jo yli kuusi miljoonaa kertaa.

Jännitys piilee siinä, että koskaan ei voi tietää, milloin norppa viettäisi aikaa kalliollaan. Ja kun se siellä köllöttelee, katsomista ei vain voi lopettaa.

Norppalive raivasi tietä ja muutkin eläimet alkoivat saada oman tuotantokautensa. Tänä keväänä luontoliven määrät ovat räjähdysmäisessä kasvussa. Seurata voi vaikkapa kyiden ja metsäpeurojen elämää, omat kameransa ovat saaneet ahmat, karhut ja liito-oravat, linnuille on livelähetyksiä Suomesta ja maailmalta, huikeaa katsottavaa on hirvien suuri kevätvaellus Pohjois-Ruotsissa.

Paitsi että luonnon seuraaminen on viihdyttävää, on se myös rauhoittavaa ja rentouttavaa. Vähän kuin kissavideoidenkin seuraaminen, luontolivet tuovat vastapainoa kiireiseen elämänmenoon ja pienen palautushetken hektiseen työpäivään.

Ajoin Turusta pieniä teitä pitkin kohti Karkkilaa. Matkan varrella aivan tien vieressä silmieni eteen avautui pieni lampi ja rannalla tepasteli suuri kurkiparvi – luontoliveä livenä. Kaupunkilaiselle näky oli niin säväyttävä, että matka piti pysäyttää siihen hetkeen ja jäin ihailemaan keväistä menoa.

Suomalaisille metsä ja luonto ovat tärkeitä, vaikka joku voikin väittää, että olemme vieraantuneet luonnosta. Vaikka ihan jokaista lajia ei tunnistaisikaan, voi luontoon lähteä ja luonnosta nauttia monin eri tavoin. Luonnon tuoksu, äänet ja visuaaliset kokemukset muodostavat kokonaisvaltaisen hyvänolonelämyksen, joka vaikuttaa pitkään.

Jos aina ei ole mahdollista itse lähteä luontoon laskemaan stressitasojaan, onneksi oikean luontokohtaamisen korvikkeeksi voi välillä nauttia pätkän luontoliveä.

Marianne Mäkitalo

Kirjoittaja on toimittaja.