Kolumni: Hiljaisuuteen vaikka väkisin

Jori Liimatainen

Innostuimme vierailemaan joulun aikaan pienellä porukalla Sastamalan Ritajärven luonnonsuojelualueella. Sinertävää hämärää, lumisia puita, juurakoita. Mutta ei suinkaan hiljaista, sillä mukanamme oli myös pieniä lapsia. Jos pulinan ja kiljunnan olisi saanut editoitua pois, olisi ehkä saattanut kuulla korpin äänen. Kun muksut pitivät hetken taukoa, luulin hetken onnistuvani jossain mikä tuntuu olevan nykyään ulkotiloissa täysin mahdotonta. Oli lähellä, etten aistinut minkäänlaisia ääniä. Lähellä, sillä kun oikein pinnisteli, herkistyneet korvat äkkäsivät jostain etäältä kantautuvan tien kohinan.

Osittain samalla kokoonpanolla tuli piipahdettua ilmeisen suositussa uudessa hampurilaisravintolassa. Ruuan maku ei jäänyt mieleen, vaan hirvittävä meteli kaikuisassa tilassa. Teki mieli lähteä pois, oli hankala keskittyä mihinkään, uuvutti. Pöytäseurueemme kommunikoi huutamalla, koska naapuripöydissä kommunikoiitin huutamalla, koska me kommunikoimme huutamalla. Meno oli kuin pikkujouluissa.

Eräässä rennossa vaatekaupassa soitettiin djent-musiikkia. Tutustukaa tyylilajiin tarkemmin netissä. Sen sijaan että olisin innostunut ostamaan farkut, oli pakko lähteä pois. On hankala vertailla tuumakokoja samaan aikaan kun joku huutaa täysillä. Todettakoon, että vietän joskus pitkiä aikoja muiden mielestä sietämättömän musiikin parissa. Se kuitenkin tapahtuu silloin kun itse haluan, laput korvilla. Terveisiä Meshuggah-yhtyeelle.

Moni kertoo kaipaavansa hiljaisuutta, mitä se sitten kenellekin on. Jos hiljaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei ilmanpaineessa tapahdu aistittavia muutoksia eli emme kuule ääniä, pitää paeta aika kauas tai sulkeutua hyvin eristettyyn huoneeseen. Jos ei muuta niin ainakin radio soi joka paikassa.

Toisaalta esimerkiksi musiikki säästää siltä sietämättömältä hiljaisuudelta, jolloin on mahdollista tutkiskella sisintään. Joskus on kuitenkin terveellistä myös miettiä asioita rauhassa. Itse kaipaan hiljaisuutta useinkin, mutta sen ei tarvitse olla mitenkään täydellistä. Riittää, ettei äänimatto ylitä stressikynnystä.

Hiljaiset kolkat saattavat tulevaisuudessa muodostua hyvin arvokkaiksi ja hiljaisuuden perässä halutaan myös matkustaa. Niin tehdään jo nyt. Mutta miten huolehditaan siitä, että hiljaisuuden tavoittelijoista ei lähde ääntä?

Simo Ahtee

Kirjoittaja on toimittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (2)

Vastaa
Mimosa
Ihana hiljaisuus
Ilmoittaudun hiljaisuuden suureksi ystäväksi. Töissä on ikävä kyllä tasainen taustamelu ja lisäksi lähes jatkuvasti kovempia satunnaisia ääniä, ja joskus on oltava samoissa tiloissa, joissa joku haluaa soittaa radiota. Yleensä väsynkin työpäivän aikana henkisesti, vaikka kesti jonkin aikaa oivaltaa, mikä merkitys melulla on (toki muitakin tekijöitä on).

Kotona tai mökillä ei ole ikinä radio päällä ja hyvin harvoin mikään soitinkaan. Telkkari laitetaan päälle silloin kun sitä katsotaan, muuten se on pois. Autossakaan en mieluummin kuuntele mitään, mutta perheenjäsenet haluavat, joten välillä kuunnellaan. Tietsikoista yms. säädän yleensä äänen pois.

Olen kokenut olevani lähinnä häirikkö, kun en haluaisi jatkuvaa radiota yms. Vasta jokin aika sitten kuulin, että kaltaisiani on muitakin. Mahtoivatko nimittää ääniyliherkiksi. En tiedä olenko yliherkkä, sillä en saa esim. fyysisiä oireita melusta. Tietääkseni; mistä sen tietää mitä minkäkin krempan takana on.

Joka tapauksessa, hiljaisuus on minusta hieno asia, vaikka totaalista hiljaisuutta hyvin harvoin missään onkaan. Luonnon äänet eivät häiritse ollenkaan siten kuin ihmisen melu. Tästä näkökulmasta voin kyllä kertoa, että melua mahtuu maailmaan aivan liikaa.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vastaa
Ademeion
Ah, hiljaisuus...
Kirjoitus on mielestäni hyvä, ja hiljaisuuden ystävä olen minäkin. Kuuntelen kotonani jonkin verran musiikkia, mutta en pidä sitä soimassa pitkiä aikoja, enkä pyri täyttämään sillä hiljaisuutta. Kuuntelen vain silloin kun tekee mieli kuunnella jotain tiettyä musiikkia.

Iso ongelma ovat työpaikat, joissa soitetaan jatkuvasti radiota. Jotkut eivät suorastaan kestä olla töissä, jollei musiikki soi koko ajan, ja toiset, kuten minä, taas eivät halua musiikin soivan. Ongelmaa pahentaa se, että toistettava musiikki on väistämättä, todennäköisyyden mukaisesti, monelle epämieluista. Musiikkia yleensä myös toistetaan surkeista kihisevistä ja honottavista kaiuttimista, kuuntelutilan vielä ollessa usein hyvin kaikuisa. Kuunteluelämys ei siksi usein ole kovin miellyttävä silloinkaan, kun soiva kappale sattuu olemaan mieleinen.

Olin kymmenisen vuotta sitten työssä Nokian matkapuhelintehtaalla, jossa asia ratkaistiin niin, että musiikkia soitettiin vain puolet ajasta. Hiljaiset jaksot taisivat pelastaa minut yhä uudestaan toistuvien "hittien" (sekä juontajien välihöpötysten) aiheuttamalta aivovauriolta :-).

Nykyään en edes mene töihin paikkaan, jossa soitetaan musiikkia. Onneksi sellaisten työpaikkojen määrä näyttäisi olevan vähenemään päin. Monessa paikassa on ihan selkeä sääntö, että musiikkia ei soiteta työpaikan eikä omista laitteista. Paras tietenkin olisi, jos sekä musiikkia kaipaavien että kaipaamattomien toiveet voisivat toteutua. Kuulokkeet ovat siihen toimiva ratkaisu, mutta valitettavasti aika monissa töissä ei eri syistä voi käyttää niitä.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »