Barbara Barrett tarttuu heti tilaisuuteen

TS/Maija Tammi<br />Barbara Barrett aikoo käyttää mahdollisesti lyhyenkin Suomen-aikansa tehokkaasti. - Haluan varmistaa, että Yhdysvaltain ja Suomen erittäin hyvät suhteet pysyvät sellaisina jatkossakin.
TS/Maija Tammi
Barbara Barrett aikoo käyttää mahdollisesti lyhyenkin Suomen-aikansa tehokkaasti. - Haluan varmistaa, että Yhdysvaltain ja Suomen erittäin hyvät suhteet pysyvät sellaisina jatkossakin.

PIRKKA KIVENHEIMO

Yhdysvaltain suurlähettiläitä on moneen lähtöön. On karriääridiplomaatteja ja on poliittisia nimityksiä. On pitkiä ja lyhyempiä virkakausia. Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläänä kuukausi sitten aloittanut Barbara Barrett ei esimerkiksi voi laskea olevansa Suomessa varmuudella kuin tammikuun 20. päivään asti, jolloin Yhdysvaltain seuraava presidentti - demokraattien Barack Obama tai republikaanien John McCain -  astuu virkaan. Yhdysvaltain poliittisen perinteen mukaisesti kaikki maan suurlähettiläät jättävät tuolloin erokirjeensä uudelle presidentille niin, että tämä saa päättää, pitääkö hän suurlähettilään asemapaikassaan vai korvaako tämän uudella.

- On täysin presidentistä itsestään kiinni, hyväksyykö vai hylkääkö hän kunkin suurlähettilään eron. Käytännössä lasken kuitenkin, että tammikuun 20. päivä on oma takarajani Suomessa, ellei minulle sen jälkeen toisin ilmoiteta, Barrett sanoo.

Vauhtia riittää

Jollekulle muulle kenties vain runsaan kahdeksan kuukauden mittaiseksi jäävä suurlähettilään pesti olisi varmastikin aivan liian lyhyt aika saada mitään aikaiseksi, mutta suurlähettiläs Barrett on tottunut liikkumaan nopeasti. Niin nopeasti, että hänestä muun muassa tuli 1990-luvun alussa ensimmäinen nainen, joka laskeutui F-18 Hornet -hävittäjällä amerikkalaisen lentotukialuksen kannelle.

- Kaiken kaikkiaan tein niitä laskeutumisia neljä ja lisäksi yhden läpilaskuharjoituksen. Lentotukialus oli USS Nimitz, joka seilasi silloin Tyynellämerellä Kalifornian ja Havaijin välissä.

- Fyysisesti raskainta ei ollut itse laskeutuminen, vaan sitä edeltänyt harjoittelu, varsinkin uimaharjoitus, jossa jouduin polskimaan uima-altaassa täydessä lentounivormussa saappaineen päivineen tunnin ajan osoittaakseni, että pysyisin hengissä, jos joutuisin poistumaan koneestani heittoistuimella meren yllä jonkun mentyä vikaan.

Syy, miksi Barrett päätyi tukialuslentäjän koulutukseen, kertoo paljon Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystön uudesta emännästä. Tuohon aikaan Yhdysvaltain sotilasjohdossa käytiin keskustelua siitä, voisiko vaativimmat taistelulentäjän tehtävät avata myös naisille. Koska Barrett edusti noissa keskusteluissa kantaa, jonka mukaan kenen tahansa vaadittavat g-voimat kestävän ja muuten kelvollisen lentäjän tulisi olla oikeutettu taistelulentäjän koulutukseen sukupuoleen katsomatta, hän oli myös itse valmis ensimmäiseksi koekaniiniksi osoittaakseen, että naisesta olisi taistelulentäjänä samaan kuin miehestä.

Karjapaimenen energinen tytär

Muutenkaan Barrettia ei voi hitaudesta syyttää. Ennen suurlähettiläspestiään hän on ehtinyt palvella useissa yksityisen liike-elämän ja julkishallinnon johtotehtävissä, mutta aikaa on riittänyt myös mm. Tansanian Kilimanjaro-vuorelle kiipeämiseen, jonne hän nousi viime elokuussa. Myös tiistain ja keskiviikon kaksipäiväinen vierailu Turkuun oli jo toinen vasta kuukauden kestäneen Suomen-kauden aikana. Ennen suurlähettiläsnimitystään Barrett muistaa käyneensä Suomessa 80-luvulta asti joko työ- tai lomamatkoilla puolen tusinaa kertaa.

Viehtymys ulkoilmaelämään periytyy jo isältä, joka toimi ennen toisen maailmansodan aikaista sotapalvelustaan karjapaimenena Arizonassa, ennen kuin avioitui sodan aikana Pennsylvaniassa tapaamansa naisen kanssa ja asettui asumaan Pennsylvanian länsiosaan Pittsburghin lähelle. Maalla kasvaminen ja isän cowboy-tausta istuttivat suurlähettiläs Barrettiin rakkauden hevosiin. Ratsastaminen on edelleen yksi hänen lempiharrastuksistaan, vaikkei hän ole Suomessa satulaan vielä ehtinytkään.

Aikuisiällä Barrett palasi isänsä karjapaimenseuduille Arizonaan, ja Phoenix on ollut hänen kotikaupunkinsa jo pitkään, vaikka hän pyörittää myös karjatilaa Montanassa. Villin lännen perinne siis kiinnostaa, jä lännenelokuviakin on tullut katsotuksi.

- Arizonan-vuosinani ehdin tavata mm. John Waynen , jolla oli oma tilansa osavaltiossa. Vielä läheisempi elokuvatähti minulle kuitenkin oli Jimmy Stewart , joka kasvoi Pennsylvanian osavaltion Indianassa, eli hyvin lähellä seutua, jossa itse kasvoin. Minuun jätti jo pikkutyttönä lähtemättömän muiston, kun isäni vei minut rautakauppaan, jota Jimmy Stewartin isä edelleen piti ja muistan, kuinka isäni ja hänen isänsä keskustelivat Jimmyn elokuvaurasta.

Stewartia ja suurlähettilästä yhdistävät paitsi sama kotiseutu myös lentäminen. Elokuvauransa lomassa Stewart palveli Yhdysvaltojen ilmavoimissa lentäjänä toisen maailmansodan vuosina.

Muutosta ja jatkuvuutta

Olipa Yhdysvaltain seuraava presidentti sitten Obama tai McCain, Barbara Barrett voi sanoa tuntevansa molemmat miehet. Arizonalaisena hän on tavannut Arizonaa jo pitkään senaattorina palvelleen McCainin monta kertaa, ja senaatin ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä Obama puolestaan oli läsnä, kun Barrett ja neljä muuta suurlähettiläsehdokasta olivat senaatin kuultavina huhtikuussa ennen lopullista nimitystä asemapaikkoihinsa.

- Monet epäilivät, ettei Obama ehtisi paikalle, koska esivaalikampanja oli silloin kuumimmillaan. Sinne hän kuitenkin ilmestyi, Barrett ihastelee.

Niin republikaani kuin itse onkin, Barrett arvioi sekä demokaatti Obaman että republikaani McCainin ensiluokkaisiksi johtajiksi, jotka kummatkin voivat tuoda maan ylimpään virkaan jotakin arvokasta: McCain ennen muuta kokemusta ja näkemystä, Obama nuorta energiaa ja avarakatseisuutta.

Silti suurlähettiläs muistuttaa, että Yhdysvaltain ulkopolitiikassa on myös paljon jatkuvuutta presidenttien vaihtumisesta huolimatta.

- Täydellistä suunnanmuutosta ei kannata odottaa, sillä Yhdysvalloilla on paljon etuja, joita sen on vaalittava olipa presidenttinä kuka hyvänsä.