Mikko Louhivuoren kolumni: Qassam-raketit ja Sderotin ja Gilon kaupungit

TS/
TS/

Mikko Louhivuori

Se kuulostaa samalta kuin katjushat Libanonin rajalla, mutta ilmassa lentää niitä paljon alkeellisempi rautaputki, joka pelottavasti viheltäen syöksyy yllättäen siniseltä taivaalta Sderotin kaupungin päälle ja putoaa mihin sattuu. Matkassa on riittävästi räjähteitä murtamaan tavallisen kodin tai koulun tai päiväkodin katon hauraat sementtitiilet ja tappamaan.

Al-Qassam-marttyyrin nimessä lentävät raketit ovat putoilleet viime päivinä tavallista tiuhempaan, ja Israelissa Sderotin kaupungin asukkaat ovat ihmeessä, mitä tehdä pommituksen alla. Arvaamaton ja epätarkka ammus voi iskeä kouluun tai sairaalaan tai kadulla ajavan auton viereen. Kaupungin siviiliasukkaat ovat vaarallisen ammuskelun varsinaisena kohteena ja tarkoituksena on aiheuttaa mahdollisimman suurta tuhoa.

Parhaillaan menossa oleva pohjoisen Gazan alueen ja Sderotin kaupungin välinen kriisi voi nopeasti levitä myös Ashqelonin tärkeään satamakaupunkiin, kunhan qassam-raketteihin tulee vähän lisää kantomatkaa.

Tilanne muistuttaa Jasser Arafatin vielä eläessä Gilon kaupunkiin kohdistunutta automaattiaseiden tulitusta. Beit Jalan talojen välistä aloitettiin yhtenä iltapäivänä raskaalla konekiväärillä ampuminen laakson yli. Rynnäkkökiväärien tuli rätisi iltaisin, ja jos luodit johonkin ihmiseen osuivat niin aina parempi. Ja kyllä ne silloin tällöin osuivatkin. Lapset laativat ampumisesta sotalauluja, joita kaduilla leikkien laulettiin.

Gilon kaupungin siviiliväestön tulittaminen tapahtui Arafatin aikana eikä palestiinalaisten johtajalla ollut siitä sen kummempaa sanottavaa. Kerran hän taisi soittaa johonkin kotiin rohkaistakseen Israelin vastatulen alla ollutta perhettä ja sen lapsia, niin huhu kertoi. Kristityt arabit eivät olleet mukana sen kummemmin, seurasivat vain kuinka israelilainen ammunta särki heidän kauniin kaupunkinsa.

Sderotin kaupunkiin lentävät tappavat rautaputket ovat samalla tavoin voimatonta häirintää, ärsyttämistä ja kostoa, jonka takana ei ole minkäänlaista hallinnollisen tason tai sotilaallisen tason suunnittelua tai tarkoitusta. Palestiinan itsehallintoalueen johto, sen enempää Mahmud Abbas kuin Gazan Fatahin voimamies Muhammad Dahlan , eivät kykene qassameja pysäyttämään. Hamas kannustaa niitä ampumaan.

Jos joku minua kuuntelisi, ehdottaisin Gazan asukkaille aivan toisenlaista politiikkaa. Israel lähti vaikka ovi jäikin lukkoon, mutta näinkö se palkitaan? Rohkaiseeko tämä heitä vetäytymiseen Länsirannan alueilta? Entä jos tehtäisiin, niinkuin tuo lahjakas palestiinalainen naispoliitikko, Hanan Ashrawi , jo Arafatille kauan sitten neuvoi - ruvetaan rakentamaan omaa valtiota?

Gazan pienelle alueelle on ahdettu kohta lähes kaksi miljoonaa ihmistä. Se on maailman tiheimmin asuttuja ja kurjimpia paikkoja, jonka omistaminen ei kiinnosta Israelia, Egyptiä eikä Yhdistyneitä kansakuntia. Siellä asuu paljon lahjakkaita ja pystyviä ihmisiä, jotka voisivat nostaa sen Singaporen tavoin huipputekniikan ja teollisen halpatuotannon keskukseksi. Siellä olisi viljavia peltoja ja kasvihuoneita vielä, kalastusta ja puutarhaa, liike-elämän mahdollisuuksia.

Gazan yhteiskunnan ja talouden kehittäminen saisi välittömästi sellaisen kansainvälisen tuen sekä rahoituksena että poliittisesti, että Israel joutuisi virran mukaan ja kohti Shimon Peresin edustamia palestiinalaisongelman ratkaisuja.

Tähän verrattuna huonoa tuulta purkavat qassam-raketit ovat kurjuuden ja anarkian keskellä elävien ihmisten tekemä paha virhe.

• Kirjoittaja on Beit Jalassa asuva teologi ja arkeologi.