Ukraina uskoo demokratian tulleen pysyäkseen

EPA EPA-PHOTO / ALL OVER PRESS<br />Kiovan keskustassa järjestetään nykyisin toistuvia mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia.
EPA EPA-PHOTO / ALL OVER PRESS
Kiovan keskustassa järjestetään nykyisin toistuvia mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia.

MARITA VIHERVUORI

- Minulla on sinulle lahja, sanoo Nina Filonenko , 80, heti päästyäni ovesta sisään ja ojentaa säteillen oranssivallankumouksen symbolin, iskulauseilla koristellun oranssin huivin.

- Oli suurenmoinen elämys nähdä miljoona ihmistä kokoontuneena yhdellä aukiolla vaatimassa oikeuksiaan. Ukrainan armeijankin vahvuus on vain 300 000, sanoo hänen pojanpoikansa Fedor Filonenko , 31.

Ihmisiä virtasi kaikkialta Ukrainasta osoittamaan mieltä päivästä toiseen ja viikosta viikkoon. Myös Filonenko majoitti kaksi maaseudulta tullutta tyttöä.

Vuoden takainen oranssi vallankumous edustaa ukrainalaisille suurta käännettä. Yksikään ei ole pettynyt itse vallankumoukseen, vaikka poliittiset johtajat eivät olekaan aivan toiveiden mukaisia.

Fedor Filonenkolla ei ole illuusioita eikä hän tunne ainokaistakaan puoluetta omakseen, mutta siitä huolimatta hän pitää ensi maaliskuun vaaleja ratkaisevan tärkeinä.

Viktor Jushtshenko väittää olevansa niin puhdas ja rehellinen, mutta miten hänen poikansa, opiskelija, huristelee 200 000 euron loistoautolla. Julia Tymoshenkon veroilmoituksessa seisoi 60 000 grivnjaa (10 000 euroa). Ei sillä rahoiteta hänen viettämäänsä elämää. Korruptio on valtava ongelma joka tasolla, Filonenko sanoo.

Myös Neuvostoliiton taloudellinen perintö on raskas. Sen työnjako ja erikoistuminen ovat tehneet seuraajavaltioiden elinkeinorakenteesta kovin yksipuolisen. Yksi tuotti puuvillaa, toinen kasvatti sikoja, Venäjän talouden kulmakivi oli öljy ja Ukrainan raskas teollisuus sekä teknologia.

- Pystyisimme tänä päivänä rakentamaan kuuraketin, mutta kunnollista autoa emme saa aikaan, Filonenko naurahtaa ja toteaa samaan hengenvetoon, että Ukrainan omien tuotteiden määrä on lisääntynyt itsenäisyyden aikana valtavasti ja ehkei korruptiokaan ole maailman huippuluokkaa.

- Ukrainalaiset ovat joutuneet varastamaan selvitäkseen hengissä. Se istuu syvällä, toteaa Nina Filonenko.

Kansa kaikki kärsinyt

Tuskin mikään kansa on kärsinyt niin perusteellisesti kuin ukrainalaiset ensimmäisen maailmansodan ja 1950-luvun välillä. Neuvostoliiton aikaan asioista oli pakko vaieta, mutta itsenäistymisen myötä ne pulpahtivat pinnalle kuin korkki.

Saksalaisille "mustan mullan" alue oli strategisesti tärkeä ja he marssivat ottamaan sen haltuunsa ensimmäisessä maailmansodassa. Tosin ukrainalaiset leimaavat mokoman toteamalla, että jotakin pientä silloinkin kaiketi oli.

Raskaampi kärsimys on lokakuun vallankumous vuonna 1917. Ukraina ei halunnut neuvostojärjestelmää vaan taisteli vuosikausia punaisia vastaan. Valkoiset hävisivät vasta 1922 ja Ukraina joutui Neuvostoliiton helmaan.

Märkivin haava on maatalouden kollektivisiointi 1930-luvun alussa. Josif Stalin oli päättänyt perusteellisesti nujertaa Ukrainan talonpoikaisluokan. Sen tuloksena 10 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään. Ukrainan väkiluku oli silloin noin 30 miljoonaa eli kolmannes kansasta menehtyi.

Tämä nälänhätä on tänä päivänä jokaisen puheissa, sitä käsitellään televisiossa, siitä keskustellaan kahviloissa. Se jättää varjoonsa toisen maailmansodan, jossa Ukrainan osa oli raskain mahdollinen. Murhaavaa tuhoa tekivät sekä saksalaiset että puna-armeija ja ukrainalaisetkin taistelivat eri puolilla.

- Minä en muista lapsuudestani mitään muuta kuin nälkää. Äitini oli opettaja, ei hänen palkkansa riittänyt. Se nälänhätä oli kauheaa aikaa. Silloin vanhemmat söivät lapsiaan, sanoo Nina Filonenko.

Hänenkin muistoissaan 1930-luvun alku edustaa kärsimyksen huippua, vaikkei toinen maailmansota ollut helppo. Sekin merkitsi nälkää, mutta ennen kaikkea vaaraa, koska hänen isänsä oli juutalainen. Nina Filonenko ei paljastunut, mutta hän joutui piileksimään pitkiä aikoja kosteissa kellareissa ja kärsii tänä päivänä klaustrofobiaa.

Kaikesta huolimatta hänen onnistui äitinsä kanssa pelastaa "muutama juutalainen", mistä syystä hän nyt saa pientä eläkettä, 160 dollaria joka kolmas kuukausi, eräältä juutalaisorganisaatiolta Yhdysvalloista.

Sodan jälkiselvittelyt raskaat

Sodan jälkiselvitykset olivat raskaat. Väärällä puolella taistelleet ammuttiin tai vietiin vankileireille eikä Saksasta pakkotöistä palanneillakaan ollut helppoa.

Ninan aviopuoliso Igor Filonenko oli Saksassa pakkotöissä, mutta hän ei halua puhua niistä ajoista. Toisin kuin Saksa Itävalta on maksanut pienen korvauksen entisille pakkotyöläisille. Se raha olisi tarpeen, sillä hän saa eläkettä 350 grivnjaa (57 euroa) kuukaudessa.

Sitten 1950-luvun alussa oli vuorossa uudet puhdistukset.

Kärsimyksistä huolimatta Ukrainassa ei ole "ryssävihaa". Neuvostoliitto ja Stalin edustavat pahuutta. Stalin symbolisoi kärsimyksiä valkokapinasta 1950-luvun puhdistuksiin. Hänen tilillään on talonpoikien nälkääntappo ja osa toisen maailmansodan hirmutöistä. Nykyisissäkin erimielisyyksissä pidetään erillään venäläiset ja Venäjän politiikka.

- Venäjän on opittava tajuamaan, että Ukraina on itsenäinen valtio. He suhtautuvat meihin kuin Venäjän osaan, valittaa Fedor Filonenko.

Hän puhuu Kiovan pakkovenäläistämisestä ja ilmoittaa samaan hengenvetoon oman äidinkielensä olevan venäjä. Koska se on hänen kielensä, hän tulee pitämään huolta siitä, että se on myös hänen lapsiensa äidinkieli.

- Ukraina on suunnattoman rikas maa. Mutta olemme silti hyvin köyhiä. Nyt meillä on ensi kertaa mahdollisuus kehittyä itsenäisinä ja demokraattisina, sillä oranssivallankumouksen saavutukset eivät ole peruutettavissa, sanoo Fedor Filonenko.

Ruusuinen ei ole nykypäiväkään. Nina Filonenko kertoo hänen ja Igorin eläkkeen riittävän leipään ja pari kertaa kuukaudessa maitoon. Kolmasti vuodessa he saavat elintarvikepaketin eräältä avustusjärjestöltä. Sitten on Ninan pieni "juutalaiseläke". Lapsenlapset tuovat pariskunnalle ruokaa.

TS/Marita Vihervuori<br />Ukrainalainen arvostaa nykyisin silavaa.
TS/Marita Vihervuori
Ukrainalainen arvostaa nykyisin silavaa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.