Libanonilainen Rania ei halua jättää työtään

TS/Marja Vuorela<br />Libanonin kristittyihin kuuluva Rania Chammas työpaikallaan vanhan viiniprässin vieressä.
TS/Marja Vuorela
Libanonin kristittyihin kuuluva Rania Chammas työpaikallaan vanhan viiniprässin vieressä.

MARJA VUORELA

Kuusi vuotta kestäneen yliopisto-opiskelun jälkeen Rania Chammasilla ei ole aikomustakaan jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Tosin 32-vuotias kauppatieteiden maisteri ei ole vielä lasten tekoon ehtinyt, mutta suunnitelmia siihen suuntaan on.

Rania Chammas on viinitalo Ksaran pr-päällikkö Zahlen kaupungissa, Bekaan laaksossa, Libanonissa. Hän kävi koulunsa kotikaupungissaan Zahlessa, opiskeli sen jälkeen ranskankielisessä St. Josephin yliopistossa Beirutissa ja sai maisterin tutkinnon valmiiksi viime vuonna St. Josephin ja Sorbonnen yliopiston yhteisohjelmassa. Viinitalo Ksaralla hän on ollut jo kymmenen vuotta, eli suuren osan opiskeluaikaansa hän oli myös työssä.

- Kyllä naisen on parasta käydä töissä, Chammas vakuuttaa.

Hänen mielestään naiset myös pystyvät työskentelemään tehokkaammin kuin miehet.

- On pakko olla hyvin organisoitunut selviytyäkseen työssään ja hoitaakseen kodin ja perheen asiat.

Chammas katsoo olevansa tasa-arvoinen viisi vuotta kestäneessä avioliitossaan Michelin kanssa. Tämä omistaa kultasepänliikkeen Zahlessa.

Mukavaa elämää

Hyvin toimeentulevina ihmisinä he ovat pystyneet järjestämään elämänsä mukavaksi: arkipäivisin kumpikin syö lounaansa työpaikalla, illalla Rania tekee jotain pientä kuten salaattia tai pizzaa, siivooja käy kerran viikossa, Michel hoitaa puutarhan ja omat tavaransa, rouva omansa.

Lasten mahdollinen tulo ei paljon kuvioita sotkisi.

- Libanonissa on helppo saada palvelijoita, filippiiniläisiä tai srilankalaisia, Rania selittää.

- Vain ensimmäinen vuosi voi olla vaikea.

Rania on Libanonin kristittyjä, ja hän myöntää, että musliminaisilla on vaikeampaa.

- Miehet saavat ottaa neljä vaimoa, eivätkä he salli naistensa käyvän töissä, Rania selittää silmät kauhistuksesta pyöreinä.

- Mutta muslimienkin keskuudessa nuorten ajattelutapa on muuttunut. Jos nainen on hyvin koulutettu, hän ei jää kotiin miehen palvelijaksi.

Suvun ehdoilla politiikkaan

Politiikkaan asti naiset eivät ole Libanonissa vielä laajemmin ehtineet, mutta sitä kohti ollaan menossa.

Juuri käydyissä parlamenttivaaleissa oli vain muutama naisehdokas ja hekin aviomiehensä tai sukunsa ansioilla enemmän kuin omillaan.

Beirutista kansanedustajaksi nousi Solange Gemayel , presidentiksi valitun, 1982 murhatun Bashir Gemayelin leski. Saidassa, Etelä-Libanonissa valittiin Bahia Hariri , helmikuussa murhatun entisen pääministerin Rafik Haririn sisar.

- Minusta on väärin, että esimerkiksi rouva Strida Geagea on vedetty mukaan politiikkaan vain siksi, että hän on vankilassa istuvan, kristityn sotapäällikön Samir Geagean vaimo, Rania Chammas sanoo.

- Emmehän me tiedä, onko hän hyvä poliitikko vai ei.

- Mutta tämä on Libanon. Suku ja hyvät suhteet ovat täällä tärkeitä, Rania huokaa ja kiiruhtaa takaisin työhönsä, valvomaan Ksaran näyttely- ja maistelutilojen laajentamista.

Ksaralla käy vuosittain 40 000 vierasta, ja heitä varten valmistuu pian pieni ravintola ja museo. Laajennettu viinimyymälä on juuri avattu ja jesuiittain aikaiseen luostariin ryhdytään rakentamaan motellia. Ksaran omistajalla, Suomen kunniakonsulilla Zafer Chaouilla on paljon suunnitelmia, ja Rania Chammas on täysillä mukana niiden toteuttamisessa.

Juttusarja kysyy, millaisia ovat naisen asema ja roolit eri maissa kodin ja uran välissä.