Fitchburgin suomalainen hautausmaa
kertoo siirtolaisten koskettavaa tarinaa

TS/Mika S. Horelli<br />Suomen eduskunnan varhainen puhemies Oskari Tokoi lepää Fitchburgissa samassa haudassa vaimojensa Hannan ja Evan kanssa.
TS/Mika S. Horelli
Suomen eduskunnan varhainen puhemies Oskari Tokoi lepää Fitchburgissa samassa haudassa vaimojensa Hannan ja Evan kanssa.

MIKA HORELLI

Tunnin ajomatkan päässä Bostonista länteen sijaitsevalla Fitchburgin Forest Hill -hautausmaalla ei voi olla hätkähtämättä. Tuhannet suomalaiset hautakivet kertovat omalla karun kauniilla tavallaan Amerikasta vuosisata sitten onneaan etsimään lähteneiden siirtolaisten tarinaa.

- Varsinkin hautausmaan vanha osa on koskettava, kertoo kolmannen polven amerikansuomalainen Jonathan Ratila esitellessään kalmistoa.

Vanhalla puolella suurin osa painuneista kivistä näyttää kotitekoisilta, kuolleen perheenjäsenen nimi on hakattu sopivaan katukiveen tai muuhun murikkaan, joka on sitten saanut tehdä hautakiven virkaa. Kivistä voi lukea, kuinka lapsikuolleisuus verotti julmalla tavalla useaa siirtolaisperhettä.

- Kukahan tästäkin tietäisi enää kertoa, ihmettelee Ratila näyttäessään lähes kokonaan maahan uponnutta pientä kiveä jossa lukee Taimi A. Soini , 1910-1911.

Samanlaisia unohdetulta näyttäviä kiviä on tällä kummulla varmaankin ainakin sata.

Kuuluisin Forest Hillissa lepäävä suomalainen on Oskari Tokoi .

Suomalaiset ovat sulautuneet

Itse Fitchburgin kaupungista näkyvä suomalaisuus on vuosikymmeniä sitten kadonnut. Kaupungin väkiluvusta viidennes, noin kahdeksan tuhatta ihmistä oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä suomalaisia siirtolaisia.

Siinä, missä irlantilaiset pubit, italialaiset ja kreikkalaiset ravintolat tai puolalaiset teurastamot näkyvät edelleen katukuvassa, viimeinenkin suomalainen leipomo hävisi Fitchburgista toistakymmentä vuotta sitten.

- Jostain syystä suomalaiset tahtovat sulautua muuhun väestöön monia muita kansallisuuksia helpommin, Ratila miettii mutta muistuttaa, että kyllä Fitchburgissa edelleen on paljon suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä.

- He vain eivät näy. Ratila itsekin valittelee sitä, ettei hän koskaan oppinut puhumaan isovanhempiensa kieltä.

Kirjassaan "Ympäri maailman Fitchburgiin" Doris Kirkpatrick kuvaa kaupungin suomalaisia sata vuotta sitten sulkeutuneeksi ja kurinalaiseksi yhteisöksi, joka eli hyvin sisäänpäinlämpiävää elämää. Selitys omien parissa pysymiseen oli helppo, monet siirtolaisiksi Suomesta lähteneet eivät osanneet englantia, ja siksi oli helpompi pysyä maanmiesten parissa.

Suurinta siirtolaisuus oli ajalle tyypilliseen tapaan Pohjanmaalta. Lähdön syyt olivat monet, Fitchburgiin tultiin edellisten tulijoiden perässä, Amerikan-kirjeet olivat kiertäneet torppia kotona ja kertoneet, kuinka Fitchburgin tehtaissa oli töitä englantia osaamattomillekin. "Suomalaiset olivat unelmoijia", Kirkpatrick kirjoittaa ja jatkaa kuvaamalla, kuinka monen suomalaissiirtolaisen kuvitelma Amerikasta muistutti luvattua maata, jossa oli työtä, leipää ja loputtomat mahdollisuudet vaurastua.

Unelmat elävät nykypolvissa

- Näiden täällä lepäävien siirtolaisten unelmat elävät nyt seuraavissa sukupolvissa, Ratila miettii katsellessaan 1800-luvun lopulla syntyneiden suomalaisten hautakiviä.

  Osasta kivien suomalaisnimiä ä-pilkut ovat jääneet pois, osaan ne on vielä kuitenkin jaksettu kovertaa.

- Näissä näkyy myös hyvin se, kuinka monet siirtolaiset halusivat lapsistaan niin amerikkalaisia kuin mahdollista ja antoivat heille englanninkieliset etunimet, Ratila huomauttaa.

Kuuluisin Fitchburgin Forest Hillissa lepäävä suomalainen on vuonna 1963 kuollut Oskari Tokoi.

Eduskunnan puhemiehenä ja Suomen senaatin puheenjohtajana eli Suomen autonomian loppuaikojen pääministerinä palvellut Tokoi vietti vaiherikkaan elämänsä neljäkymmentä viimeistä vuottaan Yhdysvalloissa - juuri Fitchburgissa.

Samassa haudassa ovat myös hänen vaimonsa.

TS/Mika S. Horelli<br />Jonathan Ratila tuntee Forest Hillin vanhan hautausmaan.
TS/Mika S. Horelli
Jonathan Ratila tuntee Forest Hillin vanhan hautausmaan.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.