Uutiset

Berliinin muuri kaatui kaaokseen

TS/Risto K. Tähtinen<br />Berliinin yksityisen muurimuseon johtaja Aleksandra Hildebrandt teetti entiseen rajanylityspaikkaan Checkpoint Charlieen muistomerkin 1065 ihmiselle, jotka menettivät henkensä Saksojen välisellä rajalla pakoa yrittäessään.
TS/Risto K. Tähtinen
Berliinin yksityisen muurimuseon johtaja Aleksandra Hildebrandt teetti entiseen rajanylityspaikkaan Checkpoint Charlieen muistomerkin 1065 ihmiselle, jotka menettivät henkensä Saksojen välisellä rajalla pakoa yrittäessään.

RISTO K. TÄHTINEN

Berliinin muurin rakentamisesta vuonna 1961 päätti Neuvostoliitto. Noin 2,9 miljoonan ihmisen pako vuosina 1949-1961 uhkasi kommunistisen Itä-Saksan olemassaoloa.

Berliinin muuri kaatui 1989 täydellisessä kaaoksessa, mutta siinäkin Neuvostoliitolla ja Michail Gorbatshovilla olivat sormet pelissä.

Näin tähänastinen legenda itäsaksalaisten rauhallisesta vallankumouksesta on vähintään liioiteltu. Tähän tulokseen voi päästä, sadoista kirjoista, lehtiartikkeleista ja haastatteluista, joita muurin murtumisen vuosipäivänäkin on tehty roppakaupalla.

Tietysti Leipzigin rauhanomaisilla mielenosoituksilla ja 4.11.1989 Berliinin suurella joukkomielenosoituksella oli suuri merkitys muurin murtamisessa. Mutta ne olivat vain mahdolliset, kun Gorbatshov komensi Saksassa olevat puoli miljoonaa venäläissotilasta pysymään kasarmeissaan.

Huonot suhteet Gorbatshoviin

Erich Honeckerilla ja Itä-Saksan vanhalla kommunistijohdolla olivat heikot suhteet Gorbatshoviin. He eivät hyväksyneet perestroikan ja glasnostin nimellä kulkenutta uudistuspolitiikkaa. Gorbatshovin mukaan se voi onnistua vain, jossa kaikki sosialistiset maat toteuttavat sen. Gorbatshov painosti tuittupäistä Itä-Saksan kommunistijohtoa antamalla Unkarin avata rajansa länteen, mikä loi itäsaksalaisille pakotien.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Gorbatshov ja ilmeisesti myös Vladimir Putin olivat luoneet oman luottomiesten verkon Itä-Saksaan. Sen avulla he halusivat nostaa valtaan Dresdenin alueen ensimmäisen sihteeri Hans Modrowin ja vuonna 1987 varaturvallisuusministerin ja ulkomaanvakoilun johdosta kirjailijaksi muuttuneen Markus Wolfin . Honeckerin syrjäyttäminen 17.10.1989 onnistui kuitenkin vain Gorbatshovin luottamusta nauttimattoman entisen nuorisojohtaja Egon Krenzin avulla.

Itäsaksalaisten mielenosoittajien yksi keskeisistä vaatimuksista oli matkustusvapaus länteen. Uutta matkustuslakia kommunistipuolueen keskuskomitea käsitteli kiireessä ja kaaoksessa venäläisten kanssa neuvotellen. Laki oli esillä keskuskomitean kokouksessa 9.11.1989. Se hyväksyttiin tuntien keskustelun ja taukojen jälkeen muodossa, jota ei Neuvostoliitto ollut hyväksynyt.

Keskuskomitean kokouksesta kertoi tiedostusvälineille Berliinin kansainvälisessä lehdistökeskuksessa Mohrenstrasse -kadun varrella Krenzin luottomies, keskuskomitean tiedotusvastaava Günter Schabowski .

Krenziltä saamansa luvan perusteella hän kertoi keskuskomitean hyväksyneen matkustuslain. Toimittajien kysyttyä, milloin se astuu voimaan, asiasta tietämätön Krenz sanoi hetken miettimisen jälkeen, heti. Schabowski kertoi itäsaksalaisten voivan matkustaa maan rajojen kautta suoraan länteen eli Länsi-Saksaan.

Kun espanjalainen toimittaja kysyi, koskeeko tämä myös Berliiniä, vastasi lain sisällöstä epävarma Schabowski pari sekuntia mietittyään "kyllä, tietysti". Lain tarkoituksena oli, että itäsaksalaiset voisivat nyt anoa ulkomaanpassia ja saada sen muutamassa viikossa.

Rajojen avauksesta ei päättänyt kukaan

Länsiberliiniläiset radioasemat tulkitsivat Schabowskin lausunnon niin, että itäberliiniläiset pääsevät heti rajan yli Länsi-Berliiniin. Uutinen pyöri koko iltapäivän läntisissä uutisissa, ja ihmiset alkoivat lähteä kohti rajanylityspaikkoja. Ensin muutama kymmenen, sitten muutama sata, sitten tuhansia ja kymmeniätuhansia.

Tilannetta pahensi, etteivät itäiset tiedotusvälineet sanoneet tilanteesta sanaakaan. Toimitukset eivät olleet saaneet ohjeita, kun päätoimittajat istuivat myöhään iltaan jatkuneessa keskuskomitean kokouksessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Rajajoukkojen johto kysyi Krenziltä, mitä tehdään. Ei ainakaan ammuta, vastasi avuton Krenz. Raja-asemilla sotilaat ja itäsaksalaiset joutuivat rajuihin kiistelyihin, sillä sotilaat eivät olleet saaneet mitään uusia ohjeita. Bornholmer Strasse -kadun rajanylityspaikan johtajana oli yliluutnantti Harald Jäger .

Edellisen yön valvonut päällikkö herätettiin ja haettiin työpaikalle iltapäivällä, kun sadat ihmiset vaativat päästä länteen. Puhelimitse hän kyseli vaimoltaan, onko tämä kuullut tärkeitä uutisia. Vaimo kertoi kuulleensa radiosta, että itäsaksalaiset pääsevät uuden matkustuslain mukaan heti länteen. Illalla kello 23 Jäger ei kestänyt enää väen painetta, vaan avasi rajanpuomin. Silloin hän piti tekoaan silti vääränä. Tieto levisi kulovalkean tavoin, ja muut raja-asemat seurasivat esimerkkiä. He uskoivat Bornholmer Strassen saaneen, kuten aina ennenkin, uudet ohjeet ennen heitä.

Konkreettista Berliinin muurin avauspäätöstä ei siis ole tehnyt kukaan, lukuunottamatta yliluutnantti Jägeriä.

Muurin murruttua Gorbatshov sai luottomiehensä Itä-Saksan johtoon. Mutta liian myöhään. Itäsaksalaiset hylkäsivät Gorbatshovin ja demokraattisen sosialismin. Uudeksi idoliksi tulivat Helmut Kohl , vapaa markkinatalous ja D-markka.

LK/REUTERS<br />Mielenosoittaja rikkoi lekalla Beriinin muuria 11. marraskuuta 1989. Muurin murtumisesta tulee tiistaina kuluneeksi 15 vuotta.
LK/REUTERS
Mielenosoittaja rikkoi lekalla Beriinin muuria 11. marraskuuta 1989. Muurin murtumisesta tulee tiistaina kuluneeksi 15 vuotta.
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.