Turun yliopiston Finnbrain-tutkimuksessa kävi ilmi, että isän omat lapsuusajan stressikokemukset liittyvät lapsen aivojen valkean aineen radastojen kehitykseen. Se, välittyykö tämä yhteys epigeneettisen periytymisen kautta, vaatii tutkijoiden mukaan kuitenkin vielä jatkotutkimuksia.
Useiden uusien eläintutkimusten mukaan ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä sukupolvelta toiselle sukusolujen välityksellä. Varsinkin ravitsemuksen ja stressin on osoitettu saavan aikaan tällaisia muutoksia. Tapahtumat eivät kuitenkaan muuta dna:n emäsjärjestystä, vaan ympäristö näyttää muuttavan geenien toimintaa niin sanottujen epigeneettisten mekanismien kautta.
Uudet löydökset epigenetiikan roolista geenien toiminnan säätelyssä ovat johtaneet kokonaan uuteen pohdintaan periytymisen mekanismeista, koska aikaisemmin on ajateltu, etteivät hankitut ominaisuudet periydy. Ihmisillä tällaisia sukupolvelta toiselle välittyviä ilmiöitä ei ole kuitenkaan vielä juurikaan tutkittu.
Finnbrainin tutkimuksessa identifioitiin 72 perhettä. Kyseisissä perheissä kummankin vanhemman varhaisista stressikokemuksista oli saatavissa tietoa. Lisäksi lapsesta oli käytettävissä muutaman viikon ikäisenä otettu aivojen magneettikuva.
Tutkimuksen tulosten mukaan isän stressialtistus oli yhteydessä lapsen aivojen valkean aineen radastojen nopeampaan kehitykseen. Valkean aineen radastot muodostuvat aivojen eri osia yhdistävistä ”kaapeleista”, ja ne ovat keskeisiä rakenteita aivojen toiminnan kannalta.
Tutkimuksessa havaittiin, että yhteys isän stressialtistuksen ja lapsen radastojen kehityksen välillä säilyi, vaikka huomioon otettiin äidin varhaisen stressialtistuksen vaikutus sekä mahdolliset muut raskaudenaikaiset myötävaikuttavat tekijät.
Tutkimusta johtavan professori Hasse Karlssonin mukaan löydöksen merkitys lapsen myöhemmän kehityksen kannalta on vielä epäselvä.
– Oleellista tutkimuksessamme on, että tällainen yhteys ihmisillä on ylipäätään löytynyt. Jotta voidaan selvittää, välittyvätkö tällaiset yhteydet todellakin siittiösolujen epigeneettisten muutosten kautta, olemme alkaneet kerätä isien siemennestenäytteitä, joista tutkimme yhteistyössä Turun yliopiston professori Noora Kotajan tutkimusryhmän kanssa juuri näitä epigeneettisiä merkkejä.
Tutkimus on julkaistu JAMA Network Open -julkaisussa.
