Kolumni

Luontosuhde kaipaa myös yksinäisyyttä

Kun luonnossa liikkuu joukolla, kokemus typistyy usein järjelliseen tai yhteiseen. Se on hyvää ja kaunista, mutta jos tyytyy vain siihen, jää paljosta paitsi.
Kun luonnossa liikkuu joukolla, kokemus typistyy usein järjelliseen tai yhteiseen. Se on hyvää ja kaunista, mutta jos tyytyy vain siihen, jää paljosta paitsi.

Yksinäisyys ei ole yksi, vaan sitä on montaa lajia.

Se on yhden hengen elämää, vaikka ihminen itse haluaisi olla osa yksi monista. Yksinäisyys on epäonnea, surullinen summa sattumia tai joskus ihan omaa syytä.

Ihmisten ympäröimänäkin voi olla yksinäinen. Silloin tunne syntyy näkymättömyydestä muiden silmissä, kaavamaisista tervehdyksistä ja sumeasta smalltalkista vailla oikeaa halua kuulla.

Näitä yksinäisyyden kokemuksia ei soisi kenellekään, ja silti niitä on enemmän kuin tarpeeksi.

Toisenlaisesta yksinolosta taas on huutava pula. Se on yksinäisyyttä, joka olisi ajoittain tarpeen aivan jokaiselle, vaikka se pelottaa monia jo pelkkänä ajatuksena.

Tämä yksinäisyys on hiljaisuutta hämärässä, mitättömyyttä myrskytuulessa ja surrealismia sankassa sumussa, kun kaikki tuttu menettää muotonsa ja käsitys maailmasta on koetuksella.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Se on häviävä hetki vuosimiljardien ikäisellä peruskalliolla ja askel tähtitaivaan valovuosien alla. Se näyttää, ettei aika kulje eteenpäin, vaan kiertää.

Yksinäisyys tässä muodossa opettaa ymmärtämään ja arvostamaan, laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja herkistää hyväksymään. Se auttaa näkemään itsestäänselvyyksien läpi ja kuulemaan muutakin kuin ääntä.

Puhun tietysti elämyksistä luonnossa silloin, kun ihminen on yksin omasta halustaan.

Järki haluaa lokeroida ja nimetä myös luonnon. Sen on tiedettävä syyt ja seuraukset. Sen on kirjattava, kuvattava ja todistettava.

Biologina tunnistan hyvin, mistä tässä on kyse ja miksi se on tärkeää. Mutta tunnistan myös sen, miten helposti järki vie liian pitkälle ja sivuuttaa sen, että luontosuhde on – tai sen tulisi olla – muutakin.

Kun kyse on kaikista aisteista, tiedosta ja tuntemattomuudesta, sisäisestä ja ulkoisesta, löytyy luontokokemuksille harvoin muita kuin vajavaisia sanoja.

Luontokokemus typistyy joukossa helposti järjelliseen tai yhteiseen. Se on hyvää ja kaunista, mutta tyytymällä vain siihen jää paljosta paitsi.

Kuten Yrjö Kokko kirjoitti: "Tieteen narkoosilla voi sammuttaa sydämen runon".

Siksi ihmisen on oltava varovainen.

Yritän itse pitää huolta siitä, että olen valtaosan luonnossa viettämästäni ajasta yksin.

Aikuiselämäni aikana olen saapastellut soiden keskelle sellaisina vuoden- ja vuorokaudenaikoina, ettei vastaantulevasta kaksijalkaisesta ole pienintäkään pelkoa. Olen painautunut syvälle ikimetsän sammalikkoon ja antanut tuulen viedä venettä silloinkin, kun sää on ollut monien mielestä luotaantyöntävä tai peräti vaarallinen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vuosikymmeniä olen myös hiipinyt jouluaaton vastaisena yönä yksin ja syvälle luonnon syliin.

Joskus se on tarkoittanut hopeaista kuunvaloa ja pehmeitä pakkashankia, joissa tähdet ovat tuikkineen niin pään yllä kuin jalkojen allakin. Yhä useammin vastassa on ollut melkein sysimustaa. Aina on silti ollut hyvä olla.

Uskonnottomalle perinne on tuonut vuoden pimeimpiin hetkiin ihmeellistä henkistä rauhaa. Tämän yksinäisyyden lahjan soisin mielelläni jouluna jokaiselle.

Lue myös:

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.