Tutkimus

Mineraalien sormenjälki voi kertoa, onko sähköautossa verimetalleja – tutkimushanke selvittää jäljitettävyyttä molekyylitasolla asti

Suomalaista kaivosteollisuutta pidetään kestävämpänä kuin esimerkiksi aasialaista tai afrikkalaista. Talvivaaran kaivos Sotkamossa.
Suomalaista kaivosteollisuutta pidetään kestävämpänä kuin esimerkiksi aasialaista tai afrikkalaista. Talvivaaran kaivos Sotkamossa.

Suomessa tutkitaan, voidaanko akuissa käytettyjen metallien ja mineraalien alkuperä lukea alkuaineiden ominaisuuksista vielä valmiista sähköautosta tai vaikkapa puhelimesta.

Aineiden ominaisuuksiin perustuva "sormenjälki" voisi kertoa lahjomattomasti, onko akuissa tai tuotteiden muissa osissa käytetty esimerkiksi niin sanottuja verimetalleja eli ihmisoikeuksia rikkovissa olosuhteissa tuotettuja raaka-aineita.

Sormenjälkiä ja niiden tulkintaa yritetään selvittää molekyylitasolla asti eli esimerkiksi alkuaineiden pitoisuuksista ja niiden määräsuhteista sekä eri isotoopeista ja niiden ominaisuuksista. Myös keinotekoisten sormenjälkimateriaalien käyttöä tutkitaan.

– Jos sormenjälki tunnistettaisiin isotooppitasolla, se toisi etua kestävällä tavalla toteutetulle tuotannolle, huomauttaa Geologian tutkimuslaitoksen (GTK) pääjohtaja Mika Nykänen Lännen Medialle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Tämän avulla voitaisiin tunnistaa esimerkiksi se, onko koboltti tuotettu epämääräisesti Kongossa vai kestävällä tavalla Suomessa.

Asiaa selvittävä VTT:n, GTK:n ja useiden muiden tahojen muodostama BATTTRACE -konsortio sai tällä viikolla Business Finlandilta rahoituksen lähes kuuden miljoonan euron hankkeeseensa. Akkumetallien jäljitettävyyttä koskevasta tutkimusosuudesta vastaa GTK.

Sähköautotuotanto ja yhteiskunnan muu sähköistäminen lisäävät akkujen kysyntää koko ajan. Samalla kestävyyskysymysten rooli tulee yhä tärkeämmäksi.

Tutkimuskonsortiossa mukana olevan Suomen Malmijalostus Oy:n teknologiajohtaja Jani Kiuru huomauttaa, että sähköautojen valmistajat ovat hyvin kiinnostuneita akkumineraalien alkuperästä.

– Toiseksi poliittiset päättäjät asettavat muun muassa EU:n vihreän kehityksen ohjelmassa odotuksia sille, että Euroopassa käytettäisiin vastuullisesti tuotettuja raaka-aineita, Kiuru huomauttaa yhtiön tiedotteessa.

Suomen Malmijalostus on kaivos- ja akkutoimialan arvon nostamiseen keskittyvä valtion erityistehtäväyhtiö.

Alkuaineiden tai yhdisteiden ominaisuuksiin perustuva sormenjälki mahdollistaisi parhaimmillaan esimerkiksi eri maantieteellisiltä alueilta louhittujen mineraalien erottamisen toisistaan lopputuotteessa asti ja jopa sen jälkeen, kun ne on jo kierrätetty.

Toisaalta sormenjälki voisi kertoa myös kierrätysraaka-aineen osuuden tuotteessa.

Tämä olisi suuri parannus nykytilanteeseen, sillä esimerkiksi asiakirjoihin tai tarkastuksiin perustuva jäljittäminen on altis väärinkäytöksille.

– Tällä hetkellä jäljitettävyyttä on hyvin vaikea tehdä, sanoo yksikön päällikkö Pasi Heino GTK:sta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eurooppaan tuodaan nykyisin erittäin paljon akkuja ja niiden raaka-aineita muista maanosista. Sormenjälki voisi parantaa alkuperävalvontaa, jossa hyvin oleellisia ovat ihmisoikeuksien lisäksi ympäristökysymykset.

– Jäljitettävyys haastaa kaivos- ja akkuteollisuuden toimimaan yhä vastuullisemmin, sillä se lisää läpinäkyvyyttä, Kiuru toteaa.

GTK on työ- ja elinkeinoministeriön alainen tutkimuslaitos, jonka oleellinen tehtävä on tukea investointeja Suomeen. Materiaalien jäljitettävyydellä yritetään edistää erityisesti kestävän kaivosteollisuuden asemaa.

– Uskomme, että se voisi luoda kilpailuetua nimenomaan suomalaiselle tuotannolle ja teknologialle, Nykänen sanoo.

Suomalaista kaivosteollisuutta pidetään huomattavasti kestävämpänä kuin esimerkiksi aasialaista tai afrikkalaista.

Millaiset akkumateriaalien ominaisuudet sitten ovat luotettavia sormenjälkiä? Tässä vaiheessa tästä voi esittää vasta arvailuja.

– Projekti on aloitettu juuri siksi, että tutkitaan onko materiaaleissa tunnistettavia komponentteja, mitkä menetelmät mahdollisesti soveltuvat ja kauanko sormenjälki säilyy, Heino sanoo.

Vaikka BATTrace keskittyy akkuklusteriin, se voi avata mahdollisuuksia läpinäkyvämpiin tuotantoketjuihin muillekin aloille. Yksi esimerkki voisi olla uraanipolttoaineen alkuperä ja sen kestävyyskriteerit.

– Menetelmät toimivat mahdollisesti muillekin kuin akkumineraaleille, Heino vahvistaa.

Jos tavoitteet toteutuvat, eri materiaaleille voitaisiin Nykäsen mukaan luoda selkeä, sormenjälkeen perustuva sertifiointijärjestelmä.

– Se ennaltaehkäisisi väärinkäytöksiä ja voisi tukea hyvää kansainvälistä kauppatapaa.


Tästä on kyse

BATTTRACE -tutkimushanke

BATTRACE -tutkimushanke selvittää akkumetallien ja -mineraalien jäljitettävyyden menetelmiä sekä kestävämpää tuotantoteknologiaa.

Tutkimusosuus toteutetaan VTTssä ja GTK:ssa vuosina 2020-2023.

Teollisuudesta konsortiossa ovat mukana Suomen Malmijalostus, Keliber, Outotec, Valmet Automaatio, Latitude66, Fennoscandian Resources sekä Mawson.

Teollinen käyttöönotto ja pilotointi on tarkoitus tehdä vuosina yhteiseurooppalaisessa IPCEI-projektissa.

Koko hankkeen kustannukset ovat noin 5,8 miljoonaa euroa, josta tutkimuksen osuus on 2,7 ja teollisen osuuden noin 3,1 miljoonaa.

Business Finland teki hankkeen rahoituksesta myönteisen päätöksen tällä viikolla.

Rahoitusinstrumentti on kansainvälistä tutkimus- ja yritysyhteistyötä kannustava Co-Innovation -rahoitus, jossa Business Finlandin rahoitusosuus on 70 prosenttia.

Rahoitustaho tarkoittaa, että hankkeen yksi merkittävä tavoite on synnyttää vientituote esimerkiksi muualle Eurooppaan.

Tähän pyritään noin vuonna 2026.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vanhimmat ensin
Vastaa
Julle
Käynti kaivosteollisuudessa avaa silmät.
Hyvä juttu. Ne kerrat kun on itse nähtynä pääsyt näkemään kuinka julmaa on arvokkaiden mineraalien tuotanto esim. Afrikassa, alkaen kaivokselta ja päätyen parempiosaisen turhakaksi riipukseksi ei voi kun ihmetellä ihmisen ahneutta. Ihmishenki ei ole minkään arvoinen. Pitää ymmärtää, että sama ahneus ja raadollisuus on kiusannut ja kiusaa myös meitä suomalaisia. Kauan sitten kun Etelä-Afrikan tuotteita boikotointiin, kas kummaa ainakin Turun sataman kautta virtasi Suomen markkinoille Etelä-Afrikasta louhittua erinomaista mustaa kiveä, kauppanimellä Impala. Sitä olen oudoksunut miksi ärhäkkä ahtaajien etujärjestö ei reagoinut mitenkään boikottiin kuuluvien kiviblokkien kauppaan. Vai sympatiseerasiko Turun ahtaajat Etelä-Afrikkalaista kaivosyhtiötä, se olisi mielenkiitoista tietää. Aivan varmasti ahtaajat sen tiesivät koska siitä puhuttiin aikanaan viisasten kerhossa eli työmaan kahvipöydässä.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.