Matti Vanhanen yllättää jälleen talk show'ssaan: "Ei tällainen formaatti taitaisi missään muualla mennä edes läpi"
Jotkut poliitikot osaavat yllättää.
Yllättävää kyllä, yksi heistä on Matti Vanhanen (kesk), mies, jota mediamoguli Aatos Erkko haukkui vuonna 2004 kalvinistiksi. Kalvinisti on tylsä tyyppi. Sellaisen voi määritellä ahkeraksi, puhdasoppiseksi ja jokseenkin ilottomaksi protestantiksi.
Vanhanen oli silloin nurmijärveläinen sattumapääministeri, jota pidettiin suomalaisen ydinperhemallin ihanneisänä. Sellainen iskä rakentaa perheelleen omakotitalon omin käsin.
Vuonna 2006 pääministeri kuitenkin hätkähdytti Suomen kansaa eroamalla puolisostaan Merja Vanhasesta ja heittäytymällä vähintäänkin puolivallattomaksi poikamieheksi. Hänestä tuli juorupalstojen kestojulkkis.
Pian sen jälkeen Vanhanen valittiin useammassa kuin yhdessä lehtiäänestyksessä Suomen seksikkäimmäksi mieheksi, ja Ranskan presidentti Jacques Chirac pisti vielä paremmaksi. Hän kutsui Monsieur Vanhasta peräti Pohjolan seksikkäimmäksi mieheksi.
Yllätys oli sekin, että Vanhanen jätti pääministerin painavan salkun vuonna 2010 ja vetäytyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi.
Poliitikko ei kuitenkaan pääse noin vain eroon politiikasta. Vuonna 2014 Matti Vanhanen teki come backin ja on nyt eduskunnan puhemies, joka on oman toimensa ohella hämmästyttävän lahjakas piirtäjä.
Ilta-Sanomat esitteli Vanhasen taiteellisia kykyjä maaliskuun alussa. Nyt hänen töitään on esillä näyttelyssä Levillä. Toisella yllättäjällä, kuusamolaisella Juuso-karhulla oli puolestaan vastikään oma taidenäyttely Tampere-talossa.
Eikä tässä kaikki. Viime vuoden kesäkuussa tiedotusvälineet saivat taas tymäkkää tiedotettavaa, kun Keravalla toimiva televisiokanava AlfaTV kertoi syksyllä alkavasta uudesta ohjelmastaan Vanhasesta. Siitä piti tuleman Matti Vanhasen talk show.
Konsepti tuntui siinä määrin erikoiselta tai ainakin erilaiselta, että ohjelman toisen kauden ensimmäisen jakson nauhoitusta oli päästävä seuraamaan sateisena maaliskuisena keskiviikkoaamuna. Miten V-tyyli toimii studiossa?
Kakkoskauden avausjakson teemat ovat syntyvyys ja väestökehitys. Niistä kanssaan keskustelemaan Vanhanen on kutsunut Väestöliiton tutkimusprofessorin Anna Rotkirchin.
He tapaavat kello 7.45 studion aulassa.
– Ihan ensimmäiseksi tärkein kysymys, Matti Vanhanen sanoo.
– Miten nimi lausutaan? Onko "Rootkirh" oikein?
Ei ihan ole.
– Nimi lausutaan oikeastaan "Ruutsirk", Anna Rotkirch neuvoo.
Vanhanen toistaa lausunnan pariin kertaan itsekseen ja pohjustaa sitten jakson rakennetta. Ensimmäiset 16 minuuttia hän näyttää kuvia, mikä tarkoittaa lähinnä tilastokäyriä. Sitten Rotkirch tulee mukaan 32 minuutiksi.
– Voisimme lähteä liikkeelle globaalista syntyvyyskehityksestä ja keskittyä lopussa Väestöliiton haastattelututkimuksen tuloksiin, isäntä selittää.
Se kuulostaa hyvin, hyvin, hyvin asialliselta. Huumoria taitaa olla luvassa yhtä paljon kuin körttikylän kinkereillä.
Puhemiehellä on tiukka aikataulu. Hän on tullut edellisenä päivänä Moskovasta ja valmistellut siinä sivussa tämänaamuista nauhoitusta, josta pitää saman tien kiirehtiä tapaamaan puhemieskollegaa Viron riigikogusta.
Maskeerauksen aikana Vanhanen ehtii kuitenkin rupatella hetkisen.
– Alfan puolelta kysyttiin joskus, kiinnostaisiko tällaisen ohjelman tekeminen. Jäin miettimään asiaa ja päädyin ajatukseen, että jos radiossa on asiapitoisia podcasteja, niin ehkä vastaava saattaisi toimia televisiossa.
– Lisäksi olen pitänyt tuhansia puheita ja esitelmiä. Kaipa sellaisia voisi pitää myös studioympäristössä ikään kuin Studia Generalian hengessä.
Tultuaan valituksi eduskunnan puhemieheksi Vanhanen otti kuitenkin aikalisän ja pohti asiaa uudestaan: sopiiko televisio-ohjelma puhemiehen rooliin?
– Päättelin, että sopii. Tässä ei kuitenkaan ole kyse politikoinnista vaan analysoinnista.
– Ensimmäisestä kaudesta tuli sen verran positiivista palautetta, että nyt sitten jatkamme toisella kaudella. Aiheita pyysimme katsojilta.
Puheohjelman vetäjänä Vanhanen ei osaa nimetä itselleen esikuvia. Kysymys taitaa vähän huvittaa häntä.
– En ole journalisti. Nämä ovat minulle enemmän luentotilaisuuksia kuin loppuun asti hiottuja televisio-ohjelmia. Jaan ainoastaan auktorisoitua tietoa, en mutu-käsityksiä enkä kiihkoilua, mutta oma maailmankuvani vaikuttaa toki taustalla.
– Ei tällainen formaatti taitaisi missään muualla mennä edes läpi.
Viiden minuutin kuluttua Matti Vanhanen istuu pyöreän studiopöydän ääressä ison V-kirjaimen edessä. Kolme kameraa ja kameramiestä ovat valmiina. Vielä hetki odotetaan. Sitten ohjelman tunnari rävähtää käyntiin.
– Päivää taas, Vanhanen aloittaa.
– Nyt aiheena on syntyvyys ja väestökehitys.
Ensimmäinen tilastokalvo näyttää, miten syntyvyys on laskenut maassamme. Vanhanen nousee tuoliltaan ja kävelee näyttämään kuulakärkikynän kärjellä käyrää, joka ei näytä hyvältä.
Seuraavat kuvat kertovat elintason ja syntyvyyden korrelaatiosta, nuorten perheiden asumiskustannusten kasvusta ja pohjoismaisista syntyvyysvertailuluvuista. Suomi huitelee niissä omassa surkeassa sarjassaan.
– Seuraava kuva on niin monimutkainen, että ohitamme nyt sen, Vanhanen jättää yhden käppyrän toistaiseksi näyttämättä.
Sitten pidetään "piän tauko", kuten Kymppitonnia juontanut Riitta Väisänen tapasi aikoinaan sanoa.
– Pienellä juoksulla ehdin äsken käydä kaikki kuvat läpi, Vanhanen kehaisee itseään.
Pöytään tuodaan kaksi vesilasia, ja V-kirjainta korjataan maalarinteipillä. Tutkimusprofessori Anna Rotkirch kävelee omalle paikalleen pöydän ääreen ja muistuttaa studioisäntää vielä sukunimensä lausumisesta.
– Ruutsirk, Vanhanen toistaa.
Oikeastaan ohjelma ei ole niin kuivakka kuin voisi olettaa. Vanhanen puhuu niin kuin Vanhanen puhuu, vähän töksähdellen mutta opettajamaisen selkeästi ja ilman papereita. Faktatietoa kertyy paljon. Sivustakatsoja seuraa nauhoitusta kuin Ylen Elävän arkiston nostalgista mustavalkoista rainaa jostakin 1960-luvulta.
Rotkirch avaa Väestöliiton mielenkiintoista barometria. Se kertoo, että nuorten aikuisten suhtautuminen vanhemmuuteen on muuttunut. Sitä pidetään nykyään niin ylitsepääsemättömän isona ja vastuullisena haasteena että monet potentiaaliset äidit ja isät arvioivat kynnyksen liian korkeaksi. Pitäisi olla täydellinen.
Lisäksi ennen vuosituhannen vaihdetta syntyneiden milleniaalien keskuudessa vallitsee käsitys, että elämä tai ainakin kaikki kiva loppuu lapsen tuloon. Nuoruuden halutaan jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan.
– Kyllä tämä on yksi suurimmista kysymyksistä koko suomalaisessa yhteiskunnassa, Vanhanen lausuu lopuksi.
Sekä isäntä että vieras vaikuttavat tyytyväisiltä. Hyvin meni.
– Tässähän sai puhua ihan kunnolla, ja Matti on hyvin analyyttinen, Anna Rotkirch kiittää.
AlfaTV ei ollut hänelle ennestään tuttu televisiokanava, eikä sitä tunne moni muukaan. Toisaalta Alfa mainostaa tavoittavansa viikossa yli miljoona katsojaa. Vanhasen lukujenkin kerrotaan liikkuvan 100 000 vaiheilla, uusintoineen jopa 200 000 katsojan paikkeilla. Määrät eivät kuitenkin ole täysin vertailukelpoisia muiden kanavien lukujen kanssa.
Jotakin kanavan luonteesta paljastavat ehkä maskeeraushuoneen hyllyn päällä lojuvat kirjat. Yksi kertoo laulaja Arja Korisevasta, toinen presidentti Vladimir Putinista ja kolmas ilmastopaniikin hoidosta.
Kautta rantain kanavan kasarimainen olemus voi tuoda mieleen Järviradion ja Harju & Pöntisen sekä pienessä mittakaavassa amerikkalaisen Fox News Channelin ja italialaisen Silvio Berlusconin mediaimperiumin. Valituissa Paloissakin on samaa estetiikkaa.
Yksi AlfaTV:n olemassaolon tarkoituksista taitaa olla vastavoimana toimiminen.
Kun muu maailma maallistuu, Alfa puolustaa kristillisiä perusarvoja. Kun muu media mollaa Donald Trumpia, Alfa puolustaa häntä. Kun muu markkina satsaa nuoriin, Alfa panostaa vanhempiin. Kun Tangomarkkinoille, missikisoille tai Folke Westille ei löydy sijaa muualta, Alfa ottaa reliktit talliinsa.
Kun muut toimijat eivät keksi pestata Matti Vanhasta talk shown vetäjäksi, Alfa keksii.
