Kotimaa

Talvisodassa lotat leipoivat päivittäin 100 000 kiloa leipää rintamalle

Lotta Svärd säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen esittelee kuva-aineistoa talvisodalta. Kuvassa sairasjuna, joka oli maalattu valkoiseksi. Katolla ollut punainen risti oli peitetty naamioinnin takia.
Lotta Svärd säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen esittelee kuva-aineistoa talvisodalta. Kuvassa sairasjuna, joka oli maalattu valkoiseksi. Katolla ollut punainen risti oli peitetty naamioinnin takia.

Lotta Svärd säätiön tuore toiminnanjohtaja Anne Nurminen selaa vanhoja valokuvia sota-ajoilta. Valokuvia on laatikoittain. Kaikkiaan lottiin liittyviä otoksia on Lottamuseon hallussa noin 24 700, mutta niistä vain pieni osa on talvisodan ajoilta.

– Kuvallinen dokumentointi lottien talvisodasta on vähäistä. Monelle ei tullut varmasti mieleenkään pakata ensimmäisenä kameraa mukaan, jos sellaisen ylipäätään omisti. Sota alkoi ryminällä. Heti liikekannallepanon jälkeen lokakuussa 1939 lotat olivat täydessä valmiudessa, ja mitä tärkeintä, he olivat hyvin koulutettuja.

Heidän työpanoksensa oli ensiarvoinen apu. On sanottu, ettei armeijan oma huolto olisi pystynyt toimimaan ilman lottien ja kotirintamalla olevien naisten työpanosta.

Talvisodassa työskenteli yli 65 000 lottaa. Heistä noin 25 000 palveli sotatoimialueella.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nurminen esittelee lottamuseon kokoelmissa olevaa vanhaa leipämuottia, joka yllättäen on neliskulmainen. Miksi?

– Lottapiirit toimittavat jopa 100 000 kiloa leipää päivässä rintamalle. Tätä valtavaa leivontaurakkaa varten käytettiin neliskanttista muottia, koska näin leivät saatiin pakattua tehokkaammin.

Ruisleivät pakattiin kartonkilaatikoihin, jotka toimitettiin rintamalle. Leipä pysyi pitkään syöntikelpoisena.

Nurminen esittelee valokuvaa, jossa valmis leipäkuorma on lähdössä asemalle Vekaran tilalta Kokemäellä juna-asemalle kevättalvella 1940.

Talvisodan aikaan lotat leipoivat rintamalle jopa 100 000 kiloa leipää päivittäin. Toiminnanjohtaja Anne Nurminen esittelee vanhaa leipämuottia, joka oli neliskanttinen. Näin saatiin leivät paremmin pakattua, eikä jäänyt hukkatilaa.
Talvisodan aikaan lotat leipoivat rintamalle jopa 100 000 kiloa leipää päivittäin. Toiminnanjohtaja Anne Nurminen esittelee vanhaa leipämuottia, joka oli neliskanttinen. Näin saatiin leivät paremmin pakattua, eikä jäänyt hukkatilaa.

Muonituslotilla oli tärkeä rooli talvisodassa, mutta niin oli lääkintä-, varus- ja ilmavalvontalotillakin.

– Varuslotat ompelivat, pesivät ja korjasivat varusteita sotilaille sekä valmistivat sidetarpeita.

Miehethän lähtivät talvisotaan usein huonosti varustettuina malli Cajanderilla, mikä kuvastaa armeijan heikkoa varustetasoa talvisodan alkaessa.

Osalle sotilaista ei ollut antaa kuin kokardi ja miehistövyö. Sotilaat joutuivat taistelemaan alkuvaiheessa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa.

Talvisodan sotilaalle tunnusomaisen lumipuvun materiaali oli usein peräisin lakanoista.

Rintamalla työskenteli valmiita sairaanhoitajia ja lääkintälottia alettiin kouluttaa nopeasti lisää.

Nurmisella on valokuva, jossa junan veturin edessä seisoo muonituslottia ja lääkintälotta.

– Sairasjuna on maalattu valkoiseksi ja punainen risti katolta oli maalattu piiloon naamiointitarkoituksessa.

Valokuva on otettu Petäisenniskassa lähellä Kajaania. Juna otti vastaan Raatteen tien ja Suomusalmen haavoittuneita.

Lotat pitivät yllä talvisodan aikana lukuisia kanttiineja. Ne pystyttiin pitämään auki koko sodan ajan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Lottakanttiinien työstä on jäänyt vähän lähdeaineistoa. Tämä johtuu varmasti siitä, että talvisodan kuukaudet olivat hyvin hetkistä aikaa, ja työtä tehtiin kiireellä.

Lottajärjestö perustettiin vuonna 1921.

– Ensi vuonna meillä on satavuotisjuhlat. Sen kunniaksi Suomen lottaperinneliitto ry:n paikallisyhdistykset perustavat kanttiineja ympäri maan. Idea on, että kanttiineissa myydään leivonnaisia, jotka on valmistettu sota-ajan reseptein.

Tuusulassa sijaitsevassa lottamuseossa toimii tälläkin hetkellä museokahvila Lottakanttiini.

Suomessa piti olla olympialaiset vuonna 1940. Talvisota sotki kuviot. Lotat olivat ehtineet valmistaa tuhansia muistonenäliinoja. Ruotsin lotat tulivat apuun ja myivät ne länsinaapurissa. Saaduilla varoilla rakennettiin talo lottien virkistyskäyttöön. Toiminnanjohtaja Anne Suominen käsittelee silkkistä liinaa varovaisesti.
Suomessa piti olla olympialaiset vuonna 1940. Talvisota sotki kuviot. Lotat olivat ehtineet valmistaa tuhansia muistonenäliinoja. Ruotsin lotat tulivat apuun ja myivät ne länsinaapurissa. Saaduilla varoilla rakennettiin talo lottien virkistyskäyttöön. Toiminnanjohtaja Anne Suominen käsittelee silkkistä liinaa varovaisesti.

Nurminen nostaa lottien työstä esille yrittäjyyden.

– Tämä unohtuu helposti. Lottajärjestön keskusjohtokunnalla oli alusta pitäen tavoitteena kannustaa jäseniään liiketoimintaan, ja opettaa järkevää rahankäyttöä. Tästä on monia esimerkkejä.

Kanttiineista saatiin myyntituloja, mutta lottien bisnes alkoi jo 1920-luvulla.

Suomessa piti olla vuonna 1940 olympialaiset, mutta sota tuli väliin.

Lottien oli määrä hoitaa naisolympiakylän huolto, majoituskeskusten ensiapuasemat sekä neuvontapisteet turisteille. Heitä pyydettiin myös järjestämään ulkoilmaravintoloita ja kioskeja.

– Yksi lottien myynti-artikkeleista oli silkkinen muistonenäliina, johon oli painettu olympiamainos. Kisojen perumisen takia liinoja jäi valtavat määrät varastoon. Ruotsin lotat kuulivat asiasta ja pyysivät, että liinat lähetetään Ruotsiin myytäväksi.

Näin tehtiin ja saaduilla varoilla rakennettiin talo kenttätyössä uupuneille lotille virkistyskäyttöön.

Tänä päivänä säätiö jakaa edelleen avustuksia lotille.

– Kun luen avustushakemuksia, niin saan tietooni monenlaisia kohtaloita ja tarinoita talvisodasta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nurminen sanoo, että hänellä on aina aikaa, kun lotta soittaa.

– Minulle on kunnia saada puhua heidän kanssaan.

Nurminen muistelee viimeisempiä hakemuksia, joita on saapunut toimistoon.

– Eräs 98-vuotias lotta hakee avustusta saadakseen potkupyörän helpottaakseen liikkumista. Toinen 97-vuotias kertoo, että hän kyllä ajaa omalla autollaan päiväkuntoutukseen, kunhan sitä saa.

Lotta Svärd säätiön tuore toiminnanjohtaja on Anne Nurminen on ammattisotilas kolmannessa polvessa. Nurminen on kadettiupseeri ja myös opettaja.
Lotta Svärd säätiön tuore toiminnanjohtaja on Anne Nurminen on ammattisotilas kolmannessa polvessa. Nurminen on kadettiupseeri ja myös opettaja.

Nurminen kuvaa, että lotille on tunnusomaista positiivisuus.

– He osaavat katsoa myönteiset asiat kaiken ikävänkin yli. He ovat iloisia siitä, mitä nyt on.

Lottien kuunnellessa Nurminen on törmännyt myös hyvin traagisiin tarinoihin.

– Kyllä, monella on ollut hyvin rankkaa. Huolehtivathan lotat sankarivainajista ja heidän pukemisestaan arkkuihin.

Talviosaan osallistuneiden lottien määrä hupenee vääjäämättä. Enemmistö elossa olevista sotiemme veteraaneista on nyt naisia. Miehiä veteraaneista on 3 852, naisten osuus on 3 984.

Merkille pantavaa on, että aivan viime aikoina sotiemme veteraanien sukupuolijakaumassa on tapahtunut käänne.

– Meillä on nyt enemmän naispuolisia veteraaneja kuin miehiä.

Kun lottia ei enää ole, niin säätiö jatkaa lottien toiveesta edelleen.

– Se on kirjattu sääntöihimme. Painopiste siirtyy lottien toiveiden mukaisesti naisten kouluttamiseen erilaisten kriisien varalle. Myös avustustyö ja lottaperinteen vaaliminen jatkuvat.

Nurminen on itse ammattisotilas kolmannessa polvessa. Hän toivoo, että naiset Suomessa kantaisivat nykyistä enemmän yhteiskuntavastuuta.

– Olisivatko kutsunnat koko ikäluokalle tai kansalaispalvelus oikea tie? Siihen minulla ei ole vastausta. Mutta toivon, että naiset tekisivät työtä jonkin isomman päämäärän eteen, oman edun yli, niin kuin lotat aikoinaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.