Etelämanner-retkikunta palasi kotimaahan – tutkimusaseman energiatehokkuutta parannetaan
Suomen Etelämanner-tutkimusretkikunta Finnarp 2019 palasi vuosittaiselta matkaltaan kotimaahan maanantaina. Retkikunnan mittaukset onnistuivat suunnitellusti ja huollot saatiin tehtyä aikataulussa, vaikka Etelämantereen kesän myrskyt viivästyttivät töitä.
– Retkikunta keräsi Aboalla ympärivuotisesti mittauksia tekevien tutkimuslaitteiden havainnot ja huolsi pysyvät mittauslaitteet. Myös uusien automaattisten sääasemien, reaaliaikaisen GPS-aseman ja tutkasatelliittien peiliheijastimien paikkoja suunniteltiin, Finnarp-operaatioiden päällikkö ja retkikunnan johtaja Mika Kalakoski kertoo tiedotteessa.
Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään alueen maannousua, johon vaikuttavat sekä viime jääkauden olosuhteet että nykyinen jäämassojen liike. Maannousumallinnusta tarvitaan, jotta voidaan määritellä ilmastonmuutoksen vaikutusta jäätiköiden tilavuuteen ja Etelämantereen vaikutusta merenpinnan nousuun. Tutkimusasema Aboa sijaitsee alueella, missä vastaavia mittauksia ei muutoin tehdä tai ne ovat harvassa.
Tutkimusretkikunnan etujoukko lähti Suomesta joulukuussa ja tammikuussa ryhmään liittyi kaksi tutkijaa tekemään geodeettisia mittauksia.
Matkan aikana selvitettiin lisäksi, miten tutkimusaseman ympäristöystävällisyyttä ja energiatehokkuutta voidaan parantaa. Retken aikana seurattiin arkipäiväisiä toimintoja, kuten vedenkäyttöä, jäte- ja ruokahuoltoa, liikkumista ja energiantuotantoa. Tavoitteena on kehittää asemasta ympäristöystävällisempi ja pienentää tutkimusmatkojen hiilijalanjälkeä. Aboalle asennettiin myös auringon säteilyenergiaa mittaavat laitteet, joista saatava tieto auttaa parantamaan aseman energiatehokkuutta.
Kaksi tai kolme kuukautta kestävät tutkimusmatkat järjestetään vuosittain marras-helmikuussa, jolloin Etelämantereella on kesä. Alueen kesälle ovat tyypillisiä jatkuva valo ja voimakas auringon säteily sekä ankarat lumimyrskyt.
Etelämanner-tutkimusasema Aboa sijaitsee Kuningatar Maudin maalla 130 kilometrin päässä rannikolta. Tutkimusasema pystytettiin etelän kesän 1988–1989 aikana, ja se tarjoaa työ- ja asuintilat 16 hengen retkikunnille.