Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen sanoo, ettei nykymallisilla hankeyhtiöillä voida välttää julkista velkaa. Suurten ratainvestointien toteuttamista on suunniteltu hankeyhtiöiden varaan osittain siksi, että miljardiluokan hankkeet halutaan toteuttaa julkisen talouden ulkopuolella, jotta ne eivät lisäisi Suomen velkaantumista. Niemeläisen mukaan valtion velkasuhteen heikkeneminen voidaan välttää vain sillä, että työeläkeyhtiöt saadaan investoimaan hankeyhtiöihin. Työeläkeyhtiöille pitäisi kuitenkin pystyä takaamaan ainakin kolmen prosentin tuotto.

Pekka Mauno

Suurten ratahankkeiden hankeyhtiöistä on iso periaatteellinen erimielisyys ministeriöiden virkamiesten ja instituutiosijoittajien välillä.

Hankeyhtiöt on tarkoitus perustaa Turun Tunnin junaa ja Suomi-rataa suunnittelemaan ja myös rahoittamaan. Tavoite on, että hankeyhtiöiden avulla miljardien ratahankkeet saataisiin toteutettua julkisen talouden ulkopuolella, eivätkä ne lisäisi Suomen velkaantumista. Suomi sai jo marraskuussa EU-komissiolta huomautuksen, että velkaantuminen uhkaa rikkoa EU:n velkasääntöjä.

Erimielisyys koskee sitä, siirtääkö kaavailtu malli hankeyhtiöt julkisen talouden ulkopuolelle.

Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtajan Heikki Niemeläisen mielestä ei siirrä. Niemeläinen on kirjoittanut viime elokuulle päivätyn perusteellisen selvityksen, miten hankeyhtiöt pitäisi toteuttaa, että niiden rahoittaminen olisi hyväksyttävää suhteessa kuntiin, luottoluokittajiin, rahoittajiin, EU-kilpailuoikeuteen ja luottolaitoksia koskevaan sääntelyyn.

Valtiovarainministeriön ja myös liikenneministeriön virkamiehet tavoittelevat hankeyhtiöille yksityisen yrityksen ominaisuuksia, joita ovat esimerkiksi oma varainhankinta ja mahdollisuus joutua konkurssiin. Näillä perusteilla ministeriöissä lasketaan, että niitä ei katsottaisi julkistalouteen kuuluviksi.

Esimerkkinä käytetään valtion omistamaa erityisrahoitusyhtiötä Finnveraa, joka onnistuttiin pitämään valtion budjettitalouden ulkopuolella. Samalla kuitenkin Finnveralle rakennettiin itsellinen varainhankinta, jonka kautta hankittu rahoitus on ollut rahoituksen asiantuntijoiden mielestä kallista.

Niemeläisen mielestä Finnveraa ei kannattaisi käyttää esimerkkinä, koska sen päätyminen julkisyhteisöjen ulkopuolelle johtui Tilastokeskuksen "nukahduksesta". Sen sijaan kannattaisi katsoa Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n kohtelua. Sitä ei onnistuttu siirtämään julkisyhteisöjen ulkopuolelle. Samalla yhtiölle tultiin luoduksi kallis varainhankintajärjestelmä, joka maksaa yliopistoille " suuruusluokassa 150 professorin" vuosipalkan verran.

– Nykymallisella hankeyhtiöllä ei voida välttää julkista velkaa. Se on yksiselitteisen selvää, Niemeläinen sanoo.

Mutta on hänellä ratkaisu, miten ratahankkeiden rahoitus voitaisiin toteuttaa, eikä valtion velkasuhde heikkenisi. Suomalaiset työeläkeyhtiöt pitäisi saada investoimaan hankeyhtiöihin.

Ongelmana on se, että työeläkeyhtiöille pitäisi pystyä takaamaan ainakin kolmen prosentin tuotto. Sellaista hankeyhtiö ei pysty nykyisissä negatiivisten korkojen rahoitusmarkkinatilanteessa tarjoamaan.

Niemeläinen sanoo, että työeläkeyhtiöt saadaan sijoittajina mukaan hankeyhtiöihin välimallirahoituksella. Tällaisilla strukturoiduiksi lainoiksi kutsutuilla rahoitusvälineillä voi olla samanaikaisesti sekä pääomaturva mutta tuoton osalta riski. Tuotto riippuisi hankeyhtiön taloudellisesta onnistumisesta. Se voisi olla hyvässä tapauksessa viisi prosenttia, huonossa negatiivinen.

Jos itse olisit työeläkeyhtiön toimitusjohtaja, antaisitko tuoton osalta riskipitoisen strukturoidun lainan raidehankkeen hankeyhtiölle?

– Kysymys kuuluu, onko työeläkeyhtiöille tällä hetkellä parempia kohteita tarjolla, Niemeläinen vastaa.

Lisäksi työeläkerahastojen harkintaan vaikuttaa se, että sijoitus kasvattaisi Suomen taloutta tulevaisuudessa. Muun muassa eläkkeet maksetaan kansantalouden palkkasummasta. 

Tunnin junaa ja Suomi-rataa suunnittelevat hankeyhtiöt ovat toistaiseksi perustamatta.

– Ei ole mitään asiaa, mikä erityisesti hiertäisi. Osakassopimuksen teko vie aikaa, mutta ei kenelläkään ole syytä hidastuttaa sitä, sanoo yksikön johtaja Miikka Rainiala liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Hän vetää Tunnin juna -hankeyhtiön valmistelua. Osakassopimusta neuvotellaan radanvarren kuntien ja valtion kesken. Enemmistö hankeyhtiöstä tulisi valtiolle.

Hankeyhtiö perustetaan radan suunnittelua varten. Suunnittelu maksaa 75 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 38 miljoonaa euroa ja kuntien loput.

Radan rakentamisen kustannukset ovatkin aivan toista suuruusluokkaa, 2,76 miljardia euroa. Sitä varten on tarkoitus perustaa julkisomisteinen yhtiö.

Omistajien vastuulle tulisi vuositasolla 49-59 miljoonan euron suuruiset pääoma- ja kunnossapitokulut ja sen lisäksi niiden omistajien pitäisi sijoittaa yhtiöön oman pääoman ehtoista rahoitusta 465 miljoonaa euroa. Lipputuloja yhtiöllä arvioidaan olevan 12-22 miljoonaa euroa vuodessa.

– Suunnitteluvaiheen yhtiö kuuluu tietysti julkisen talouden piiriin. Rakentamisen rahoituksesta on vasta keskusteltu, sanoo Rainiala.