Tshekkoslovakian miehitys säikäytti 1960-luvun lopulla

Puolustusvoimat aseisti Hangon rintaman uudelleen

Harparskog-linjan betonibunkkerit aseistettiin 1960-luvun lopulla muun muassa näillä Maxim-konekivääreillä. Tämä Maxim on pistetty paikoilleen jälkeenpäin turismitarkoituksia varten.
Harparskog-linjan betonibunkkerit aseistettiin 1960-luvun lopulla muun muassa näillä Maxim-konekivääreillä. Tämä Maxim on pistetty paikoilleen jälkeenpäin turismitarkoituksia varten.

Turun Sanomat

ESKO PIHKALA

Puolustusvoimat teki 1960-luvun lopulla perusteellisen inventaarion, jossa tarkistettiin talvi- ja jatkosodan aikaisten puolustuslinjojen linnoituslaitteiden käyttökelpoisuus.

Samoihin aikoihin Hankoniemen poikki kulkeva Harparskog-linja aseistettiin uudelleen.

Nämä tuoreet tiedot tuovat lisävaloa historiantutkijoiden pitkäaikaiseen kiistaan siitä, johtiko Neuvostoliiton elokuussa 1968 toimeenpanema Tshekkoslovakian miehitys Suomessa sotilaallisen valmiustason nostamiseen.

Haparskog-linja
harrastuksena

Hankolainen Pekka Silvast on tutkinut Harparskog-linjan vaiheita harrastuksenaan.

Hänen mukaansa Harparskogin aseistaminen oli Suomen reaktio Tshekkoslovakian tapahtumiin sekä sitä seuranneeseen Neuvostoliiton pääministerin Aleksei Kosyginin Hangon-vierailuun lokakuussa 1968.

Kosyginin vierailu oli ollut sokkihoitoa maamme sotilasjohdolle.

Neuvostoliittolaisen sota-aluksen yllättävä ilmaantuminen Hangon satamaan oli saanut Hangon rannikkopatteriston nostamaan tykistövalmiuttaan, kun sana presidentti Urho Kekkosen ja Kosyginin salaisesta tapaamisesta ei ollut tavoittanut patteriston esikuntaa.

– Nämä tekijät johtivat siihen, että Suomi nosti 60-luvun lopulla valmiuttaan ja alkoi aseistaa vanhoja sota-ajan asemia uudelleen. Tietoni ovat ensi käden tietoa, koska isäni, eversti Pentti Silvast työskenteli tuolloin pääesikunnan aseosastolla, Pentti Silvast kertoo.

Pääesikunta
ei nähnyt vaaraa

Vuonna 1968 pääesikunnan operatiivisen osaston päällikkönä toiminut kenraaliluutnantti evp. Ermei Kanninen vahvistaa vain osan Silvastin tarinasta.

Puolustusvoimat todellakin kävi 1960-luvun lopulla läpi vanhat puolustuslinjansa – esimerkiksi Salpalinjan Itä-Suomessa.

Ermei Kannisen mukaan niitä ei kuitenkaan aseistettu. Hän myös kiistää, että inventaario olisi tehty siksi, että Suomi koki Neuvostoliiton olevan akuutti uhka.

Kannisen mukaan pääesikunta veti Tshekkoslovakian miehityksestä kaksi suurta johtopäätöstä.

Yhtäältä katsottiin, että Suomen on varmistettava kaikki rajansa siltä varalta, että Neuvostoliitto ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä vauhditti Suomen päätöstä järjestää puolustuksensa uudelleen.

– Tshekkoslovakian miehityksen opetus oli se, että oli siirryttävä alueelliseen puolustusjärjestelmään. Niinpä me sitä silmällä pitäen tarkastimme nämä vanhat linnoituslaitteet selvittääksemme, onko niillä vielä käyttöä. Ja eihän niillä ollut, Kanninen toteaa.

Toisaalta pääteltiin, ettei Neuvostoliitto ollut Suomelle sillä hetkellä uhka.

– Jos Varsovan liitolla oli noin suuria sisäisiä ongelmia, että jäsenvaltio oli miehitettävä, niin ei siinä tilanteessa olisi ollut mitään järkeä hyökätä Suomeen.

– Päinvastoin Neuvostoliiton tavoite oli, ettei anneta länsivalloille syytä puuttua heidän sisäisiin ongelmiinsa, Kanninen muistuttaa.

Hän vakuuttaa, ettei Tshekkoslovakian miehitys näin ollen johtanut Suomessa konkreettisiin toimiin valmiustason nostamiseksi.

Itäisen maanpuolustusalueen entinen komentaja, kenraaliluutnantti evp. Heikki Koskelo antaa Kanniselle taustatukea.

– Salpalinjaa ei koskaan aseistettu uudelleen, mutta meillä oli aina 70-luvulle alueellisen puolustusjärjestelmän tuloon asti valmius käyttää sitä tarvittaessa, Koskelo toteaa.

Hangossa omat
johtopäätökset

Hangon rintamalla toimittiin kuitenkin toisin.

Kanninen ei vain ole tietoinen asiasta, koska päätös valmiustason nostosta tehtiin pääesikunnan sijaan alueellisella tasolla joko Uudenmaan prikaatissa tai Hangon rannikkopatteristossa.

Hangon rannikkopatteriston komentajana 1980-luvulla toiminut prikaatikenraali evp. Asko Kilpinen vahvistaa, että Harparskog-linja todella aseistettiin 1960-luvun lopulla.

– Ja raskaasti aseistettiinkin. Raskaalla aseistuksella tarkoitan, että siellä oli panssarintorjuntatykit ja kiinteät Maxim-konekiväärit. Nämä aseet pidettiin täydessä toimintakunnossa pitkälle 1980-luvulle asti, Asko Kilpinen muistelee.

Kilpisen mukaan valmiustason noston syynä oli nimenomaan Tshekkoslovakian miehitys, mikä pisti uhka-analyysit uusiksi.

– Tämä näkyi puolustusaktiviteettien lisääntymisenä kautta linjan, esimerkiksi kertausharjoituksia lisättiin. Maamme rannikkopuolustus pistettiin erittäin korkeaan valmius - ja toimintakuntoon. Ei se ollut mitään huuhaata eikä siitä annettu ulospäin mitään merkkejä, Kilpinen toteaa.

Tarinoissa dramatiikkaa

Kenraaliluutnantti evp. Ermei Kanninen kertoo vuoden 1968 sotaharjoituksista päätetyn jo ennen maailmanpoliittista kriisiä, joten niiden päällekkäisyys Tshekkoslovakian miehityksen kanssa oli hänen mukaansa pelkkä onnekas sattuma.

Hän itse ei muista silloisia tapahtumia yhtä dramaattisina kuin tutkijat ovat myöhemmin ne esittäneet.

– Näistä vuoden 1968 tapahtumista on jauhettu Suomessa vuosikausia. Ja mitä pidemmälle vuodet vierivät, sen tarunhohtoisemmiksi tapahtumat tuntuvat käyvän, Kanninen tuumaa.

Tämä takaapäin otettu kuva paljastaa, kuinka hyvin Harparskog-linjan bunkkerit on piilotettu maastoon. Edestäpäin lähestyvän vihollisen on ollut vaikea huomata edessä piilevää vaaraa. Bunkkerin päällä tepastelee hankolainen Pekka Silvast.
Tämä takaapäin otettu kuva paljastaa, kuinka hyvin Harparskog-linjan bunkkerit on piilotettu maastoon. Edestäpäin lähestyvän vihollisen on ollut vaikea huomata edessä piilevää vaaraa. Bunkkerin päällä tepastelee hankolainen Pekka Silvast.
Jokaista Harparskog-linjan betonibunkkeria koristaa Suomen leijona. Ne erottuvat Hankoniemessä sammalen alta edelleen.
Jokaista Harparskog-linjan betonibunkkeria koristaa Suomen leijona. Ne erottuvat Hankoniemessä sammalen alta edelleen.
Hankolaiset elävät keskellä sotahistoriaa. Tätä bussipysäkkiä ympäröi 1940-luvulla panssarivaunujen varalta pystytety kiviesteet.
Hankolaiset elävät keskellä sotahistoriaa. Tätä bussipysäkkiä ympäröi 1940-luvulla panssarivaunujen varalta pystytety kiviesteet.