Tässä on kurtturuusun pimeä puoli: Vieraslajin voima ei näy puistossa ja taloyhtiön pihamaalla, vaan ulkosaarissa ja hiekkarannoilla

Aasiasta tuotu rantojen kasvi löytää parhaat paikat myös Suomessa. Kun siemenet kulkevat jopa satoja kilometrejä, ei torjunnan tärkeyttä aina omia nurkkia katsoessa ymmärretä. Lajin kasvustoja löytyy ulkosaarista Kotkasta Perämerelle, eivätkä järvenrantahietikotkaan ole eristyksissä.

Hangon Furuvik on yksittäisenä kurtturuusukohteena ehkä Suomen pahin. Ennen hoitotoimia jopa kulku rantaan oli mahdotonta.
Hangon Furuvik on yksittäisenä kurtturuusukohteena ehkä Suomen pahin. Ennen hoitotoimia jopa kulku rantaan oli mahdotonta.

Jami Jokinen

Taloyhtiön pihamaalla on vaikea kuvitella vieraslaji kurtturuusun voimaa.

Jos pensas on kasvanut kevyellä hoidolla kiltisti paikallaan, voi syntyä mielikuva helposti hallittavasta ja muutenkin ihan tavallisesta pihakasvista.

Vuosikymmenien ajan pihaa koristanut pensas on voinut silti levittäytyä yhtä kauan ja kauemmas kuin maallikko tulee ajatelleeksi.

Vaikutukset näkyvät ihan muualla kuin kotipihassa, sillä kyseessä on alun perin rannikkokasvi.

– Kurtturuusun suurimmat ekologiset haitat ovat rannikolla ja saaristossa, huomauttaa WWF Suomen johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu.

Kesäkuussa voimaan astunut kurtturuusun myyntikielto ja varsikin kolmen vuoden kuluttua seuraava kasvatuskielto ovat herättäneet sekä ihmetystä että kiukkua.

Vuonna 2022 kurtturuusut pitää hävittää pihoista ja puutarhoista. Kaikki eivät ole ymmärtäneet, mitä haittaa omassa pihassa pysyvästä, alkuperäisluontoa uhkaamattomasta pensaasta on.

Julkisuudessa on annettu jopa asiantuntijaneuvoja, joiden mukaan voisi rauhassa seurata, onko oma kurtturuusu alkanut levittäytyä aggressiivisesti ympäristöön vai ei.

– Omaa pihaa ei voi käyttää vertailukohtana, Kunttu korostaa.

Kurtturuusulla on tehokkaasti leviävät juuret, mutta niiden avulla se laajentaa ainoastaan jo olemassa olevia kasvustoja. Pidemmät matkat kurtturuusu siirtyy siemenenä.

Juuri tämä on se puoli, jota pihapensaaseensa tykästynyt puutarhuri ei näe.

Ruusun kiulukka eli "ruusunmarja" houkuttelee esimerkiksi viherpeippoja, ja ennen pitkää ulosteen mukana poistuva siemen säilyy suolistossa itämiskykyisenä.

– Kun viherpeippo syö kurtturuusun siemeniä, niin ne saattavat kulkeutua jopa 200 kilometriä linnun mukana, Kunttu huomauttaa.

Matka riittää esimerkiksi Tampereelta Selkämeren tai Saaristomeren ulkosaaristoon tai Kajaanista Perämeren Hailuotoon.

Vesistöjen varsilla levittäytyminen onnistuu myös vesitse, sillä kiulukka pysyy pinnalla jopa kymmenen kuukautta. Siinä ajassa virta, tuuli ja aallot ehtivät viedä pitkälle.

Kurtturuusua onkin löytynyt ulkosaaria myöten koko rannikolta

– Esimerkiksi Kotkan Itäkareilta, Kemiönsaaren Bengtskäristä, Paraisten Alusta, Kökarin ulkosaaristosta, Kustavin Isokarista, Mustasaaren Valassaarilta ja Perämeren kansallispuiston saarilta, Kunttu listaa.

Siinä missä kurtturuusu vie joutomailla tilaa pujolta tai pietaryrtiltä, on rannoilla ja ulkosaarilla usein kyse uhanalaisista tai vähintäänkin harvinaisista lajeista ja luontotyypeistä.

Aasiasta tuotu kurtturuusu on alkuperäisellä levinneisyysalueellaan merenrantojen kasvi, ja Itämerellä se näkyy konkreettisesti.

– Saariston puuttomat, avoimet rantaympäristöt tarjoavat sille sopivimman ympäristön kasvaa ja levitä, joten siellä sen saama kilpailuetu on suurin.

Kilpailuedulla Kunttu tarkoittaa kurtturuusun kykyä muodostaa tiheitä kasvustoja ja tukahduttaa paikalla luontaisesti esiintyvät lajit tieltään. Juuriston avulla leviäminen onnistuu erityisen tehokkaasti hiekkarannoilla, mutta myös kivikoissa ja jopa kallioilla.

Kasvillisuuden muuttuessa muuttuu myös hyönteislajisto.

– Siksi kurtturuusu on uhka kokonaisille elinympäristöille ja niissä eläville eliöyhteisöille.

Hyvä ja paha esimerkki löytyy Hangon kuuluilta Furuvikin hiekkarannoilta, joita on sanottu Suomen pahimmaksi kurtturuusukohteeksi. Alueella elää parikymmentä uhanalaista tai silmälläpidettävää kasvilajia.

– Esimerkiksi rantakaura ja meriotakilokki ovat erittäin uhanalaisia lajeja, joilla on vain muutamia esiintymiä koko Suomessa.

Kurtturuusu ehti levittäytyä alueella jopa useiden hehtaarien laajuisiksi kasvustoiksi, joka hävitti näiden kahden lajin lisäksi dyyni- ja hiekkarannoille luontaisen, vyöhykkeisen rakenteen.

– Kurtturuusu valtasi vyöhykkeet niin tiheäksi ja korkeaksi kasvustoksi, ettei siellä voineet ihmisetkään liikkua.

Samalla ehtivät hävitä rantakaura ja meriotakilokki – mutta onneksi eivät peruuttamattomasti. Furuvikissa kurtturuusua on torjuttu jo vuosikymmenen, ja tulokset näkyvät: lajit ovat palautuneet rannoille.

Saaristomerellä kurtturuusua on erityisen runsaasti Salpausselkien "hännistä" muodostuneilla hiekkasaarilla. Laji on vallannut arvokkaita ja suojeltujakin kohteita.

Merenkurkun ja Perämeren hiekkaisilla rannoilla tilanne ei ole vielä yhtä paha. Ainakaan arvokkaimmilla valtion omistamilla kohteilla tilanne ei ehkä sellaiseksi pääsekään, sillä torjuntaa tehdään aktiivisesti vuoteen 2025 jatkuvassa Metsähallituksen vetämässä Rannikko Life-hankkeessa.

Kyse on kuitenkin hidastustaistelusta ja pahimpien ekologisten tuhojen korjaamisesta.

Torjunta ainoastaan jarruttaa ja siirtää kehitystä niin kauan, kuin kurtturuusun siemeniä kulkeutuu rannoille muualta.

– Molempia (torjuntaa merellä ja mantereella) tarvitaan yhtä aikaa, Kunttu korostaa.

Muissa Itämeren maissa tilanne on vielä Suomen rannikkoakin synkempi. Erityisen massiivisena kurtturuusu esiintyy Viron, Puolan ja Tanskan rannoilla.

– Suomessa olisi nyt mahdollista ennaltaehkäistä pahimmat ekologiset haitat tekemällä torjuntaa aktiivisesti, Kunttu sanoo.

Sitä paitsi kurtturuususta voi olla tulossa yhä selvemmin myös sisämaan riesa, eikä vain tienpientareilla ja joutomailla.

– Olen kuullut jopa järvenrannoilla kasvavista kurtturuusuista.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (2)

Vastaa
S.F.
Valikoivaa suojelua
"Vieraslajin voima ei näy puistossa ja taloyhtiön pihamaalla, vaan ulkosaarissa ja hiekkarannoilla"
- aivan samoin siis, kuin hanhen ja merimetson kanssa. Miksi linnunpaska on pyhä asia, mutta ruusut pitää kitkeä?
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Mankala
Vast: Valikoivaa suojelua
Merimetso on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji. Kurtturuusu on haitallinen vieraslaji samoin kuin esimerkiksi täplärapu.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »