Näkökulma: Suomi saa johdettavakseen eriseuraisen EU:n – Yhtenäisyyden lisäämisestä puhutaan kauniisti, mutta vain teot ratkaisevat

Suomi voi puheenjohtajuuskaudellaan vaikuttaa siihen, mistä EU:ssa puhutaan. Puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika isojen ongelmien ratkaisemiseksi.

Pääministeri Antti Rinne johtaa Suomen toimintaa EU:n puheenjohtajamaana. Puolivuotinen puheenjohtajuus käynnistyy heinäkuun alussa.
Pääministeri Antti Rinne johtaa Suomen toimintaa EU:n puheenjohtajamaana. Puolivuotinen puheenjohtajuus käynnistyy heinäkuun alussa.

Jussi Orell

Taustalla ovat pääosin yhteiset arvot ja ihanteet, mutta käytännön tilanteissa yhteisen hyvän edelle uhkaavat ajaa omat edut. Suunnilleen tällainen on Euroopan tila vuonna 2019 vuotuisten Kultaranta-keskustelujen perusteella.

Kaivatun yhtenäisyyden etsintä alkoi sunnuntaina tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin keskustelulla. Viesti oli selvä: Euroopan maiden on keskityttävä löytämään yhteisiä nimittäjiä erojen sijaan. Tällä hetkellä maanosaa riivaa riitaisuus.

Haasteet ovat isot, sillä hajanaisuutta aiheuttavia aiheita on paljon: talous, ilmastonmuutoksen torjunta, brexit, oikeusvaltiokehitys sekä maahanmuutto Schengen-sopimuksineen.

Yhteinen linja olisi löydettävä myös suhtautumisessa Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan. Esimerkiksi Venäjä pyrkii neuvotteluyhteyteen mieluummin yksittäisten maiden, ei vähiten naapurinsa Suomen, kuin koko unionin kanssa.

Tehtävää vaikeuttaa se, että yksittäisen maan ulkopolitiikka on myös sisäpolitiikkaa. Tämä kävi ilmi maanantain avauskeskustelussa pääministeri Antti Rinteen (sd) ja perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon sanailussa.

Suomi on ongelmien ratkaisemisessa keskiössä heinäkuun alussa käynnistyvän puheenjohtajuuskautensa vuoksi. Monimutkaisiin kysymyksiin on harvoin helppoja ratkaisuja. Jos olisi, ne olisi jo käytetty, joten liian isoja odotuksia Suomen harteille ei kannata kasata.

Pääministeri Rinne peräänkuulutti EU:lta johtajuutta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen kunnianpalautuksessa. Maailman kauppajärjestön ja YK:n painoarvon lisääminen voisi Rinteen mukaan olla yksi avain yhteisymmärryksen lisäämiseksi Euroopan ja Yhdysvaltojen sekä Kiinan kesken. Mieleen tulee kuitenkin muna vai kana -kysymys. Pitäisikö ensin kyetä löytämään yhteisymmärrys maiden kesken, jotta yhteistyöjärjestöjen kehittäminen olisi mahdollista?

Presidentti Niinistö asetti puheenjohtajuuskauden tavoitteeksi EU:n äänen kuulumisen aiempaa kovempana. Hän toivoi pääministeri Rinteen vaikuttavan siihen, että Suomi ottaisi puheenjohtajuuskaudellaan kopin erityisesti EU:n Afrikka-politiikassa.

Puheenjohtajuus kestää vain puoli vuotta, joten ei ole realistista odottaa, että EU:n vaikeudet sinä aikana ratkeaisivat. Uusia haasteita edellisten päälle ovat vääntö unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä eli budjetista sekä avainpaikkojen nimityskierros. Kun sylissä on akuutteja päätöksiä vaativia asioita, suurten linjojen vetäminen voi joutua odottamaan vuoroaan.

Puheenjohtajuus antaa mahdollisuuden määrittää keskustelun agendaa, joten tilaisuus kannattaa käyttää täysimääräisesti. Lopulta ratkaisevaa kuitenkin on, pääsevätkö Euroopan maat sanoista tekoihin. Tahtoa on, mutta onko sitä niin paljon, että jäsenmaat ovat valmiita tinkimään eduistaan?

jussi.orell@lannenmedia.fi