Jutta Urpilainen kertoo, millaista neuvonpitoa kävi Antti Rinteen kanssa EU-komissaarin tehtävästä – salkkujako vielä monen mutkan takana

Tulevan EU-komissaarin Jutta Urpilaisen (kuvassa vas.) vieressä olivat puoluevaltuuston kokouksen jälkeen sdp:n tulevat ministerit Tytti Tuppurainen ja Ville Skinnari.
Tulevan EU-komissaarin Jutta Urpilaisen (kuvassa vas.) vieressä olivat puoluevaltuuston kokouksen jälkeen sdp:n tulevat ministerit Tytti Tuppurainen ja Ville Skinnari.

Helsinki

Aki Taponen

Hallituksen muodostaja Antti Rinne (sd.) ilmoitti tiistaina sdp:n puoluevaltuuston kokouksen jälkeen, että Suomen ehdokas uudeksi EU-komissaariksi on kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.).

Rinteen mukaan Urpilaiselle tavoitellaan mahdollisimman raskasta salkkua Euroopan kehittämisessä. Rinne syrjäytti Urpilaisen sdp:n puheenjohtajan paikalta vain muutaman äänen erolla puoluekokouksessa 2014, mikä hiersi pitkään Urpilaisen kannattajia.

Milloin sait tietää Rinteen ratkaisusta komissaariasiassa, Jutta Urpilainen?

– Kävin ennen vaaleja Antti Rinteen kanssa keskustelun, jossa ilmoitin hänelle, että olen eduskuntavaalien jälkeen käytettävissä vastuutehtäviin. Silloin emme puhuneet vielä mistään tehtävistä.

– Antti Rinne pyysi minua hallitusneuvotteluihin. Kun alkoi selvitä, että hallitus syntyy ja sdp:lle tulisi mahdollisuus ehdottaa komissaaria, niin Antti kysyi minulta hallitusneuvottelujen loppuvaiheessa, olisinko käytettävissä tehtävään.

Miten koit tilanteen, että myös europarlamenttiin sittemmin noussut Eero Heinäluoma ilmoitti olevansa käytettävissä EU-komissaariksi?

– Se oli minusta aika ymmärrettävää, koska Eero Heinäluoma oli ehdokkaana europarlamenttivaaleissa. Osana sitä kampanjaa käytiin keskustelua myös komissaariehdokkaista.

– Olin itse ajatellut niin, että pyrin kaikin keinoin tukemaan hallituksen syntymistä ja ilmoitan sen jälkeen oman näkemykseni.

– Minusta on aika ymmärrettävää, että jos Suomi on saanut viisi kertaa ehdottaa edustajaa komissioon ja me olemme aina esittäneet miestä –meillä on ollut 25 vuotta mieskomissaari –niin syntyy julkinen paine, että kuudennella kerralla olisi naisen vuoro.

Mikä komissaarin paikka kiinnostaa eniten ja miten valintaprosessi menee?

– Ensiksi komissiolle valitaan puheenjohtaja. Se on osa niin sanottujen huipputehtävien valintaa, jota yritetään koota seuraavaan päämieskokoukseen, joka on juhannuksen tienoilla.

– Sen jälkeen komission puheenjohtajan pitää saada EU-parlamentista hyväksyntä. Kun parlamentti on hyväksynyt komission puheenjohtajaehdokkaan, komission puheenjohtaja lähtee rakentamaan komissiota. Hän miettii, minkälaisia salkkuja ja tehtäväjakoja tulee.

– Siinä vaiheessa sitten on olennaista miettiä, mikä salkku voisi olla Suomen intresseissä ja mikä olisi sellainen tehtävä, joka itselleni sopii.

– Jokainen komissaariehdokas käy kuultavana EU-parlamentissa, ja sitten kun kuulemiset ovat ohi, parlamentti äänestää koko komissiosta. Jos kaikki menee suunnitellusti, uusi komissio pääsisi aloittamaan marraskuun alussa. Mutta jos tulee viivästyksiä, uusi komissio voi aloittaa vasta ensi vuoden puolellakin.

– Koska tässä on paljon kysymysmerkkejä ilmassa, eksaktin salkun tavoittelu on tässä tilanteessa hankalaa, kun emme tiedä, mitä salkkuja käytännössä tulee olemaan.

– Tulen pyytämään eroa eduskunnasta vasta siinä vaiheessa, kun minut nimitetty komissaariksi. Vasta sitten tulee eduskuntaan varamies (Matias Mäkynen) tilalle.

Miten etukäteen arvioit, millainen tehtäväsi Suomen EU-komisaarina tulee olemaan?

– Pidän sitä haastavana, mutta samaan aikaan mielenkiintoisena. Eurooppa on hyvin isojen haasteiden edessä. Se on poliittisesti hajanaisempi kuin aikaisemmin ja EU-vaaleissa nähtiin aika iso polarisaatio. Näkyi oikeistopopulistien nousu, näkyi vihreiden nousu.

– Nyt Euroopassa pitäisi rakentaa yhtenäisyyttä, kyetä rakentamaan siltoja erilaisten puoluekantojen välille. Tästä Suomella on kokemusta, kun meillä on koalitiohallitusten perinne. Toivon, että itse pystyisin joukkuepelaajana olemaan tätä yhtenäisyyttä edistämässä.