Analyysi: Vaalitulos sekoitti huippuvirkojen jaon EU:ssa ja heikensi saksalaisen Weberin mahdollisuuksia komission johtoon

Olivier Hoslet
Onko joku heistä EU-komission tuleva puheenjohtaja? Vasemmalta liberaalien Margarethe Vestager, sosiaalidemokraattien Frans Timmermans ja keskustaoikeiston Manfred Weber.
Onko joku heistä EU-komission tuleva puheenjohtaja? Vasemmalta liberaalien Margarethe Vestager, sosiaalidemokraattien Frans Timmermans ja keskustaoikeiston Manfred Weber.

Seppo Ylönen

Euroopan parlamentin vaalitulokset laskettiin sunnuntai-iltana. Heti maanantaina alkoi kaupanteko EU:n huippuviroista.

Eniten huomiota tulee lähiviikkoina saamaan se, kuka seuraa Jean-Claude Junckeria EU-komission puheenjohtajana.

Tämän pitäisi olla periaatteessa läpihuutojuttu, sillä EU-parlamentin ryhmät sopivat puolenkymmentä vuotta sitten niin sanotusta kärkiehdokassysteemistä. Tämän mukaan suurimman parlamenttiryhmän kärkiehdokkaasta tulee EU-komission puheenjohtaja.

Viikonvaihteen vaalien jälkeen Euroopan kansanpuolue (EPP) pysyi parlamentin suurimpana, vaikka menettikin 36 paikkaa. EPP:n eli keskustaoikeistolaisten puolueiden kärkiehdokas on saksalainen Manfred Weber.

Kärkiehdokassysteemi oli ensimmäisen kerran käytössä vuoden 2014 eurovaaleissa. Silloin Juncker oli EPP:n kärkiehdokas, ja hän myös tuli valituksi EU-komission vetäjäksi.

Kärkiehdokassysteemin idea oli tuoda EU lähemmäksi äänestäjiä. Muutamia kärkiehdokkaiden debatteja pantiinkin pystyyn ja kärkiehdokkaat kiersivät myös kotimaidensa ulkopuolella, mutta systeemin vaikutus äänestysinnon nostattajana jäi minimaaliseksi.

Kärkiehdokassysteemi saattaakin vedellä viimeisiään. EU-maiden tärkeimmistä poliittisista johtajista Ranskan presidentti Emmanuel Macron on sen vastustaja, eikä myöskään Saksan liittokansleri Angela Merkel ole menettänyt sille sydäntään.

Kärkiehdokassysteemiä ei ole ankkuroitu EU:n perussopimuksiin. Komission puheenjohtajan valinnasta sanotaan vain, että parlamentti nimittää viran haltijan Eurooppa-neuvoston eli valtionpäämiesten kokouksen ehdotuksesta. Ehdotuksessa tulisi "ottaa huomioon" vaalien tulos.

Kun muotoilu on näin epämääräinen, ei ole lainkaan varmaa, että baijerilainen kristillisdemokraatti Weber on EU-komission seuraava puheenjohtaja. Voi hyvin olla, että päädytään samanlaisiin lehmänkauppoihin kuin ennen vuotta 2014.

Tämä tarkoittaisi sitä, että EU:n keskeisistä viroista sidotaan virkapaketti, jossa otetaan huomioon isot ja pienet maat, ilmansuunnat, sukupuolet ja puolueryhmät.

EU-komission puheenjohtajan lisäksi jaossa ovat nyt europarlamentin puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, EU:n "ulkoministerin" ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan virat.

Aikaisemmin kaksi suurinta ryhmää – EPP ja sosiaalidemokraatit – pystyivät jakamaan virkoja kahteen pekkaan. Nyt se ei ole enää mahdollista, sillä ryhmittymien yhteenlaskettu meppi-luku jäi kauaksi ehdottomasta enemmistöstä.

Weber tarvitsisi tukea muilta puolueryhmiltä, mutta muut ovat pysyneet kylmänä ainakin Weberin ensikosinnoissa. Asemia haetaan nyt entistä hajanaisemman parlamenttijaon pohjalta.

EPP:n luontaisin kumppani olisi liberaalien Alde-ryhmä, mutta Alde ajaa omaa ehdokastaan komission johtoon. Alde vahvistui viikonvaihteen vaaleissa, mutta lisäys tuli yksinomaan Ranskan presidentin République en Marche (REM) -puolueen ansiosta.

Aldella ei ollut yhtä kärkiehdokasta, vaan seitsemän nimen kärkitiimi. Heti maanantaina tästä joukosta nousi esiin tanskalainen Margarethe Vestager, joka ilmoitti ujostelematta haluavansa EU-komission puheenjohtajaksi.

Vestagerin nimi on jo pitkään pyörinyt nimitysspekulaatioissa. Hän on Junckerin komission tunnetuimpia nimiä, kilpailukomissaari, joka on lätkäissyt miljardisakkoja Googlen ja Applen kaltaisille jättiyrityksille monopoliaseman väärinkäyttämisestä.

Omat haaveensa ovat myös sosiaalidemokraattien kärkiehdokkaalla, hollantilaisella Frans Timmermansilla, vaikka demariryhmä pieneni europarlamentissa EPP:täkin enemmän. Timmermansin toive perustuu yhteistyökuvioon liberaalien, vihreiden ja vasemmistoryhmien kanssa.

Kärkiehdokkaiden ulkopuolelta mustahevonen voisi olla ranskalainen Michel Barnier, joka oli EU:n pääneuvottelija brexit-väännössä.

Entä suomalaiset?

Alexander Stubbia on soviteltu Federica Mogherinilta vapautuvaan EU:n ulkosuhteiden edustajan eli EU-ulkoministerin virkaan.

EKP:n pääjohtajaspekulaatioissa ovat mukana Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn ja hänen edeltäjänsä Erkki Liikanen. Ennakkosuosikki on Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann.

Suomalaisten mahdollisuudet paranevat, jos Manfred Weber valitaan EU-komission johtoon.