Markku Heikkilä on seurannut arktista politiikkaa 1980-luvun lopulta asti: Arktinen politiikka on täyttymättömiä toiveita

Ympäristönäkökulmien ja taloudellisten odotusten välillä on tasapainoiltu alusta asti, sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut Markku Heikkilä.

- Julkinen keskustelu ei heti herännyt arktisuuteen. Olin ainoa kansainvälinen toimittaja paikalla, kun Arktinen neuvosto perustettiin, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä kertoo.
- Julkinen keskustelu ei heti herännyt arktisuuteen. Olin ainoa kansainvälinen toimittaja paikalla, kun Arktinen neuvosto perustettiin, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä kertoo.

Elina Melamies

Suomen hallitusohjelmissa on mainittu pohjoinen politiikka 1990-luvun lopulta asti. Silti mikään Suomen arktisen politiikan merkittävä aloite ei ole toteutunut hallitusohjelmien linjaamana, vaan niistä riippumatta ja niiden ulkopuolella.

Näin sanoo arktisesta politiikasta kirjan kirjoittanut Lapin yliopiston arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä.

Heikkilän mukaan tämä näkyy niin kansainvälisen arktisen yhteistyön aloittaneeseen Rovaniemi-prosessiin, Paavo Lipposen lanseeraamaan pohjoiseen ulottuvuuteen, Suomen arktisiin strategioihin ja presidentti Sauli Niinistön yritykseen arktisen huippukokouksen saamisesta Suomeen.

Se, että hallitusohjelmassa lukee jotakin arktisten ja pohjoisten alueiden politiikasta, ei Heikkilän mukaan todista sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

– Aina on ollut suuria odotuksia, että koko talouden kuva muuttuu pohjoisen kautta. On odotettu Venäjän urakoita ja globaaleja liikennereittejä. Missään ei puhuttu siitä että tulee valtava, talouden kuvan muuttava matkailubuumi. Silti niin vain tapahtui.

– Arktinen politiikka on ollut aina tasapainon hakemista valtavien odotusten ja todellisuuden sekä aidon kestävän kehityksen kesken, Heikkilä lisää.

Heikkilä on seurannut arktista politiikkaa 1980-luvun lopulta lähtien, aluksi sanomalehti Kalevan toimittajana ja vuodesta 2010 Lapin yliopiston arktisessa keskuksessa. Kirja "Jos menetämme Arktiksen" kertoo Suomen arktisen ajattelun kehittymistä 1980-luvulta nykypäivään. Kirjan ensimmäinen osa on lyhennetty versio Heikkilän vuonna 1998 julkaistusta Arktiset visiot -kirjasta, joka on silminnäkijäkuvaus kansainvälisen arktisen yhteistyön synnystä. Toinen osa analysoi Suomen arktisia ja pohjoisen politiikan toimia 20 viime vuoden ajalta.

Englanniksikin ilmestyvä kirja on suunnattu myös kansainväliselle yleisölle.

Heikkilä muistaa, että Barents oli aluksi painavampi sana kuin arktinen. Rajat ylittävää yhteistyötä petasi Mihail Gorbatshovin Murmanskissa pitämä puhe, joka käytännössä lopetti Kylmän sodan arktisilla alueilla. Ympäristöyhteistyön käynnisti Suomen aloite, johon pohjaavat nykyiset ympäristöön liittyvät työryhmät arktisessa neuvostossa. Kanadan aloitteesta syntyneen Arktisen neuvoston alaa oli aluksi myös kulttuuri, turvallisuuspolitiikka ja talous.

– Se oli pienten piirien touhua. Potentiaalin näki silloinkin, mutta poliittiset prosessit olivat vaikeita: itse asia hukkui menettelytavoista käytyjen neuvottelujen sekaan. Ilmastosta ei puhuttu, vaan herätys tapahtui kymmenisen vuotta myöhemmin.

Kirjan nimi on lainattu presidentti Niinistön lauseesta ”Jos menetämme Arktiksen, menetämme koko maailman". Iskulauseen voimalla hän on koettanut saada Suomeen koolle arktista huippukokousta.

Heikkilä on pohtinut kirjassaan arktisen politiikan tulevaisuutta.

– Mikä on kerran alkanut, voi kerran myös päättyä. Kyllä toki aikaan saadut asiat jatkuvat, mutta pidän ihan mahdollisena, että henki arktisessa yhteistyössä jollakin tavalla muuttuu. Olisi suuri ihme, jos suurvaltasuhteiden sykkyrä ei tähänkin asiaan vaikuttaisi. Sehän on vaikuttanutkin, kun huippukokous ei näytä toteutuvan, Heikkilä sanoo.

– Yhteistyön alussa oli voimakas yhteisyyden tunne: oltiin kuin perhepiirissä. Samaa on vieläkin jäljellä, mutta asiat muuttuvat.

Markku Heikkilän "Jos menetämme Arktiksen – Suomen arktisen ajattelun kehitys 1980-luvulta nykypäivään" julkaistaan helmikuun lopulla. Julkaisija on Arktinen keskus.

Poiminta

Gorbatshovin puhe oli yksi alkusysäyksistä

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri Mihail Gorbatshovin puhe Murmanskissa lokakuussa vuonna 1987 sisälsi 24 tiiviisti kirjoitettua sivua.

Sivulla 21 hän moitti Kanadan, USA:n ja yleensä Naton sotilaallisen toiminnan vilkastumista Neuvostoliittoa sivuavilla kalottialueilla. Jatko yllätti: ”Neuvostoliitto kannattaa sotilaallisen vastakkainolon tason radikaalia alentamista. Muodostukoon maapallon pohjoisosa, Arktis, rauhan vyöhykkeeksi”.

Liuskalla 23 hän ehdotti yhteisen pohjoisten alueiden ympäristönsuojelusuunnitelman laatimista, sekä arktisten maiden konferenssia, jossa koordinoitaisiin arktiksen tieteellistä tutkimusta. ”Tärkeintä on hoitaa asia siten, että täällä vallitsisi yleiseurooppalaisen kehityksen lauha Golfvirta kertyneiden epä- ja ennakkoluulojen kolean henkäyksen sijasta.”

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Ihmisten etu vastaan suuryritysten etu
Suurin osa ihmisistä varmaan haluaisi arktisen alueen jätettävän rauhaan.

Suuryritysten etu on kuitenkin hyödyntää viimeinenkin luonnonvara, mitä irti saadaan. Tähän tarkoitukseen taas täytyy varustaa sotakoneisto, jotta alueet saadaan omaan käyttöön. Poliitikot tekevät juuri sen mitä rikkaimmat käskevät, kyse ei ole todellisesta demokratiasta, jossa valta olisi kansalla.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Jäätävä totuus
Mainio juttu toimittajalta. Hyvää faktaa Heikkilältä. Ja muistutus Mihail Gorbatshovin realismista sotapelien keskellä. Ankea juttu Arktisen alueen maille on etelänpäässä sijaitsevat pääkaupungit ja hallintokoneistot. Kaikkien arktisten maiden hyvät aloitteet tyssäävät samaan "Kehä 3-syndroomaan" joka maassa. Nämä arktiset alueet ovat monella tapaa kolonialismin pitkälle vammauttamia reservaatteja. Suomen Lapista on tulossa matkailun puolella kiinalaisten talvi-Disneyland. Sekä kaivosyhtiöiden Uusi Klondyke, jossa käydään tekemässä pikavoitot ja jätetään lepsun kaivoslakimme suurella avulla kaikki ympäristökatastrofit veronmaksajien niskoille niinkuin Talvivaarassa. Tämä etukäteen ilmiselvä pikavoitto-projekti on malliesimerkki "Kehä 3:en" neropattien ja bisneshaiden vedätys mukana pressa S.Niinistö, silloinen ymp.ministeri V.Niinistö ja muut Etelän kellokkaat ja kultapossut. Opittiinko mitään? Ei tietenkään, sillä vaadittu uusi kaivoslaki ei saa haitata pyhien ulkomaalaisten sijoittajien pikavoittoja.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »