Sitä kutsutaan ”mustaksi blokiksi”. Termillä kuvataan äärivasemmistolaisten muodostamaa väkivaltaista ryhmää.

Jäsenet pukeutuvat mustiin ja peittävät kasvonsa huiveilla, maskeilla ja muilla. Musta blokki iski tai tunnistettiin ensimmäisen kerran Saksassa 1980-luvulla, kun poliisit yrittivät häätää talonvaltaajia. Nykyään sellaiset porukat tunnetaan eri puolilla maailmaa.

Ei ole kahta ääripäätä. Tässäkään. On vain äärioikeisto. Toisaalla on rikollisia, yksittäistapauksia.

Näin se tuntuu julkisuudessa menevän.

Hampurissa musta blokki iski ennen kuin G20-kokous edes pääsi alkuun. Alustavien tietojen mukaan yli 160 poliisia on loukkaantunut.

Yle kertoi väkivaltaisista mellakoista. Se ei kertonut, että asialla on äärivasemmisto. Kun sekalaiset joukot toiselta laidalta tekevät jotain, se on aina äärioikeisto. Äärivasemmisto, sitähän ei ole olemassakaan.

Demokratiassa on sääntönsä, Monet hyväksyvät väkivaltaisenkin vastustaminen, mutta kuka valitsee, miltä suunnalta se on hyvää tai ”eri tyyppistä”, kuten poliitikko sanoi?

Vasemmiston äärioikeistoon soveltamaa tautologiaa voi käyttää tässäkin: äärivasemmistoa on voitava kutsua äärivasemmistoksi.

Kyse on lipulta niputtamisesta.

Hampurin toimijat ovat äärivasemmistoa yhtä selvästi kuin tekijät toisinaan ovat äärioikeistolaisia – erittelemättä. Toiminta on demokratian ja laillisuusyhteiskunnan vastaista. Juridisesti ottaen vain syylliset ovat syyllisiä.

Saksassa toimii demokraattisesti yleisempi vasemmisto, Die Linke, demokraattisen sosialismin tavoittein. Sen takana ja sivussa vaikuttaa suuri joukko vasemmistoon samastuvia tai siihen samastettavia ryhmittymiä, joille vihollista edustavat poliisit ja muut viranomaiset, kansalliset instituutiot, EU ja Amerikka.

Saksan vasemmistonuorten lehti Junge Welt kirjoitti Hampurin mellakoista: ”Tuhannet ihmiset osoittivat poliisin väkivaltaorgioista huolimatta myöhään torstaina Hampurissa mieltään G20-kokousta ja ennen kaikkia valtioiden harjoittamia brutaaleja painostustoimia vastaan.”

Näin puhuu äärivasemmisto. Saksassa siihen kuuluu antiglobalisteja, EU:n ja integraation vastustajia, anarkomarxilaisia, anarkosyndikalisteja, trotskilaisia, maolaisia, uusvasemmistolaisia, antiamerikkalaisia, autonomeja...

Jos julkisuudessa jaetaan lisenssejä laittomuuksiin puolueellisesti, siitä ei hyvää seuraa. Äärivasemmistoa voi kutsua äärivasemmistoksi.