Elävillä kasveilla peitetty viherkatto on rakennuksen katseenvangitsija. Viherkattojen yleistymistä on povattu jo pitkään, mutta Suomi puksuttaa jälkijunassa moniin muihin maihin verrattuna. Tulevaisuus näyttää kuitenkin lupaavalta.

Esimerkiksi Saksassa rakennetaan vuosittain miljoonia neliömetrejä viherkattoa. Suomessakin viherkatot ovat yleistyneet, mutta Saksasta jäädään kauas.

– Viherkatto on monipuolinen investointi, josta on useita hyötyjä. Sitä ei pitäisi nähdä pelkkänä kulueränä, summaa pääsihteeri Seppo Närhi Viherympäristöliitosta.

Hän arvioi, että lähivuosina viherkattojen rakentaminen helpottuu. Toimintaympäristö on jo muuttumassa.

– Alalle on tullut suunnittelijoiden lisäksi enemmän toimijoita, kuten rakennusmateriaalien sekä kasvillisuuden toimittajia ja kattojen rakentajia. Kattojen suunnitteluun ja hoitoon on myös saatu ohjeita.

Viherkattojen yleistymistä ovat hidastaneet osaamisen ja uskalluksen puute ja pelko korkeista perustamiskuluista. Viherkattoja pitäisi myös saada mukaan kaupunkisuunnitteluun ja kaavamääräyksiin.

– Ainakin pääkaupunkiseudun kunnissa viherkattoja jo edistetään. Viherkattoja on myös suositeltu asuntomessualueille, mutta aina ne eivät ole toteutuneet.

Helsingin yliopiston tutkijoiden mukaan kattojen hyödyt ylittävät niiden kustannukset. Viherkatoille on myös uutta tilausta, sillä ne sitovat vettä ja vähentävät kaupunkitulvia säiden ääri-ilmiöiden lisääntyessä.

Tutkijat ovat perustaneet koekattoja eri puolille maata. Kasvualustoina on kokeiltu muassa tiilimurskaa ja kevytsorabetonimursketta. Niihin on lisätty esimerkiksi biohiiltä, järviruokoa, haketta ja kompostia. Tavoitteena on löytää kierrätysaineista edullisia kasvualustoja.

Työryhmä on saanut selville, että viherkatot pidättävät tehokkaasti sadevesiä ja niiden eliöstö on rikas. Samalla on todettu, että viherkatoilta voi lorahtaa ravinteita ympäristöön. Lisäksi joillakin kasvualustan materiaaleilla kuten lecasoralla eli kevytsoralla on raskas ympäristöjalanjälki.

– Siksi katon materiaalit ja katolta poistuvan veden kohtalo pitää miettiä tarkoin, korostaa ympäristötieteen dosentti Susanna Lehvävirta, joka vetää Helsingin yliopistossa Viides ulottuvuus -viherkattohanketta.

Tampereen teknillisen yliopiston kampusareenalla Tampereen Hervannassa komeilee rehevä viherkatto. Automaatiotekniikan diplomityötä tekevä Teijo Juntunen ja projektitutkija Niko Järvelä suuntaavat usein kattoterassin ravintolaan viereisestä sähkötalosta. Viherkatto miellyttää heidän silmäänsä, vaikka aihepiiri ei muuten olekaan kovin tuttu.

– Vaahteramäen Eemelissä oli aikoinaan viherkatto, jossa kävi lehmäkin syömässä, Juntunen hymyilee.

Pelko vesivahingoista on eräs syy, joka viivästyttää viherkattojen yleistymistä Suomessa. Tekniikan miehet kuitenkin luottavat arkkitehteihin siinä, että vesieristykset osataan tehdä kunnolla.

Sen sijaan viherkattojen tehokkuus kaupunkitulvien torjumisessa herättää Järvelässä mietteitä. Hän arvelee, että viherkattoja pitäisi olla aika paljon, jotta ne sitoisivat tehokkaasti rankkasateita.

Lehvävirta vakuuttaa, että tutkimusten mukaan hulevesien hallintaan suunnitellut viherkatot voivat merkittävästi pidättää sadevettä.