Ikäihmisten sosiaalisten suhteiden merkitystä ehkä ylikorostettu

Sosiaaliset suhteet eivät ehkä olekaan vanhuksille niin tärkeitä kuin aiemmin on kuviteltu. Lisäksi tässä on eroja maaseudun ja kaupunkien välillä, kertovat ulkomaiset tutkimukset. Suomalaistutkija puolestaan uskoo, että meillä tilanne saattaa olla pitkälti samanlainen.

Yliopistonlehtori Markus Jokela Helsingin yliopistosta huomauttaa, että sosiologiassa ja psykologiassa on keskusteltu pitkään siitä, millainen vaikutus sosiaalisilla suhteilla on ihmisten hyvinvointiin vanhemmiten.

– Yhdysvaltalaisen tutkimusaineiston mukaan näyttää siltä, että erityisesti suhteet ystäviin ja jossain määrin myös sukulaisiin menettävät merkitystään iän myötä. Esimerkiksi kahdeksankymppisillä nämä suhteet eivät ole niin voimakkaita psyykkisen hyvinvoinnin ennustajia kuin nelikymppisillä, Jokela sanoo.

Ikäihmiset eivät siten ehkä kaipaakaan samanlaista sosiaalista toimintaa kuin nuorempana.

– Tämä näyttäisi toimivan kuitenkin voimakkaammin kaupungeissa, kun taas maaseudulla ystävien vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin säilyy voimakkaampana vielä kahdeksankymppisilläkin.

Jokela aloitti vanhenemista suomalaisissa kaupungeissa ja maaseudulla käsittelevän tutkimuksen vuoden alussa.

Ulkomaiset tutkimukset kumoavat siis ennakko-odotukset, joiden mukaan vanhoille ihmisille sosiaaliset suhteet tulisivat tärkeämmiksi. Suomalaisia ikäihmisiä koskeva tutkimus on vasta alkanut, mutta Jokela uskoo tulosten menevän suhteellisen samansuuntaisesti yhdysvaltalaisten tutkimustulosten kanssa.

– Veikkaisin, että Suomessa maaseutu on kaupunkia hieman heikompi paikka asua niille, jotka muuttotappion takia ikään kuin jäävät sinne. Yksi keskeisimpiä tekijöitä on palvelurakenteen rapautuminen, joka selittää aika paljon ihmisten terveyseroja.

Suomen maaseutu on Jokelan mukaan huonommassa asemassa kuin Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Markus Jokelan tutkimus on osa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Sukupolvien ketju -tutkimusta. Suomen Akatemia on myöntänyt tutkimukselle 600 000 euroa vuosiksi 2011–2015. Siinä tutkitaan vuosina 1945–1950 syntyneitä suuria ikäluokkia ja heidän täysi-ikäisiä lapsiaan.

TS-STT