Larppi vie vankileirille tai syöpähoitoon

Liveroolipeleillä voi opettaa ja ottaa kantaa

Mikko Stig
 Hahmo poseeraa Ropecon 2016 -roolipelitapahtumassa Helsingin messukeskuksessa 29. heinäkuuta 2016.
Hahmo poseeraa Ropecon 2016 -roolipelitapahtumassa Helsingin messukeskuksessa 29. heinäkuuta 2016.

LAURA KANGAS

Liveroolipeli eli larppaus on perinteisesti sijoittunut fantasiamaailmoihin, mutta se voi olla myös jotain aivan muuta. Vuonna 2011 Tanskassa järjestettiin larppi, joka sijoittui kuvitteelliselle, Guantanamon kaltaiselle vankileirille. Vankeja esittäneitä pelaajia kidutettiin vankileireillä käytetyillä menetelmillä, kuten vesikidutuksella, oikeasti.

Liveroolipelissä osallistujat toteuttavat tietyn tarinan tai tilanteen olemalla itse tarinan hahmoja. Tilanne on suunniteltu ennakkoon, ja pelaajilla on erilaisia tavoitteita, joihin he pyrkivät. Larppaus muistuttaa improvisaationäyttelemistä, mutta kyse on kuitenkin pelistä.

Larppi historiantunnilla

Nykyään larppi voi olla opettavainen, kokeellinen ja poliittinen. Tanskalainen Claus Raasted pyörittää yritystä, joka järjestää larppeja muun muassa koululuokille, päiväkodeille ja ammattijärjestöille. Raasted oli myös mukana vankileiripelissä vangin roolissa.

Raasted järjesti kerran tanskalaisille koululaisille larpin, jonka aiheena oli maatalousuudistus Tanskassa 1790-luvulla. Siitä on tylsää lukea kirjasta – mutta se on ihanteellinen aihe larppiin.

–  Kouluissa järjestettävät larpit on suunnattu lapsille, joita opiskelu ei kiinnosta. Larpissa koululaiset esittivät viljelijöitä ja pääsivät kokemaan, kuinka paljon työtä maanviljely silloin vaati, Raasted sanoo.

Eläytyminen on äärettömän opettavaista, sanoo Raasted.

–  Voit lukea kirjan metsureista, voit katsoa elokuvan metsureista, tai voit olla metsuri päivän ajan. Minkä luulet jäävän parhaiten mieleen? Raasted kysyy.

Tunteet ovat tosia pelissäkin

Kuten vankileirilarpissa, roolipeleissä voidaan paneutua myös monimutkaisiin ja synkkiin aiheisiin. Niiden tarkoituksena on herätellä ihmisiä pohtimaan vaikkapa ihmisoikeusrikkomuksia tai elämää toisella puolen maailmaa.

–  Larppi ei tietenkään ole sama asia kuin todellisuus. Vankileiripelissä olin mukana vapaaehtoisesti, ja pystyin keskeyttämään pelin milloin vain. Itse kokeminen on kuitenkin vahvempaa kuin sivusta seuraaminen. Vaikka larppi onkin fiktiota, niin siinä koetut tunteet ovat aitoja, Raasted sanoo.

Larpin aiheena voi olla vaikkapa vanhemmuus tai toisen sukupuolen rooliin asettuminen. Eräässä suomalaisessa larpissa pelaajat eläytyivät syöpäpotilaiden rooliin käymällä läpi "syöpähoitoja" ja keskustelemalla kuolemasta.

Liveroolipelit ovat suosituimpia Pohjoismaissa. Raastedin mukaan etenkin suomalaiset larpit ovat maailmalla tunnettuja kokeellisuudestaan.

Raasted on kunniavieraana viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestettävässä Ropecon-tapahtumassa. Suomen suurin roolipeleihin keskittyvä tapahtuma järjestetään jo 23. kerran, ja se kerää arviolta lähes 4  000 kävijää.