"Raiskattu" etelä-
naapuri raapii pois
neuvostokertomusta
historiastaan

• Sofi Oksanen, Imbi Paju (toim.). Kaiken takana oli pelko. Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin. WSOY 2009. 563 s.

Kun Suomessa taisteltiin itärajalla 1941, natsit tyhjensivät Viroa juutalaisista. Kun Suomessa 1940-luvun lopussa vihdoin alettiin uskoa Neuvostoliiton pysyvän rajan takana, kommunistit koputtivat Baltiassa kymmenille tuhansille oville.

Se koputus tarkoitti karkotusta kotimaasta ja matkaa vankileirille.

Kun Suomessa elettiin juppikautta ja ihmeteltiin autopuhelimia 1980-luvulla, Virossa varttui sukupolvi, jonka tietoisuus todellisesta menneisyydestä oli jo suurelta osin eliminoitu.

Viron historia oli 50 vuoden ajan valheellinen neuvostoliittolainen kertomus.

Eivät vapaan länsimaan Suomen kansalaisetkaan voi ylpeillä Viron historian tuntemuksella. Naapurin erilainen kohtalo toisessa maailmansodassa kuitataan usein tokaisulla "mitäs eivät taistelleet".

Antautumisen trauma

Finlandia-palkitun kirjailijan Sofi Oksasen ja virolaisen kirjailija-ohjaajan Imbi Pajun toimittama teos Kaiken takana oli pelko tulee suomalaisten avuksi. Sen avulla on hieman helpompi ymmärtää, että virolaisilla oli vaikeaa, vaikka heitä ei kuollut sodassa niin paljon kuin suomalaisia.

Kun Suomessa taisteleminen koetaan ylpeydenaiheeksi, Virossa antautuminen aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Viro on rikoksen uhri, mutta ketä siitä voi syyttää, kun rajalla ei 1939-1940 ammuttu laukaustakaan?

Yksi artikkelikokoelman kirjoittajista, virolainen säveltäjä Jüri Reinvere vertaa miehitystä raiskaukseen: "Jos en vastustanut raiskausta tai tapellut vastaan, niin olenko minä hiljaisesti hyväksynyt tapahtuneen?"

Vastaus on tietysti kielteinen, mutta kysymys kuvaa Viron historian ongelmallisuutta.

"Onko tämä syy siihen, miksi virolainen älähtää melkein joka kerta kivusta, jos suomalainen lähtee tutkimaan vuoden 1939 tapahtumia?" Reinvere kysyy.

Historian vastaisku

Teoksen artikkeleiden tempo vaihtelee kiihkeästä julistamisesta viileään analyysiin. Se hyökkää voimakkaasti neuvostohistoriasta ponnistavia venäläisiä historiatulkintoja vastaan.

Kirja on liian yksipuolinen, jotta se otettaisiin todesta Venäjällä. Venäläiseksi näkemykseksi jää käytännössä vironvenäläisen runoilijan Igor Kotjuhin artikkeli.

Perustellusti voi kuitenkin kysyä, voisiko edes parhaalla mahdollisella objektiivisuudella saavuttaa venäläisten hyväksyntää tällaiselle teokselle. Teoksessa kutsutaan kansanmurhaksi sellaisia tapahtumia, joista suuren osan Venäjä kiistää kokonaan.

Teos ei kuitenkaan jätä selittelyn varaa objektiivisesti historiaa tarkastelevalle. Neuvostoliitto miehitti Viron (yksi Venäjän kiistämistä tosiseikoista) ja teki siellä valtavia rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Joidenkin artikkeleiden julistuksellisuus, kaiken selittäminen parhain päin ja yksinkertaistaminen kuitenkin häiritsevät ajoittain.

Esimerkiksi Imbi Pajulle autoritäärisen presidentin Konstantin Pätsin johtama 1930-luvun epädemokraattinen Viro näyttäytyy lähes ihannevaltiona. Latviassa asuva toimittaja-kirjailija Jukka Rislakki puolestaan rinnastaa Virossa syntyneet ja koko ikänsä maassa asuneet venäläiset tavallisiin maahanmuuttajiin, jotka valtio voi vapaasti joko hyväksyä tai olla hyväksymättä kansalaisikseen.

Kansakunnan terapiaa

Kirjan mielenkiintoisimmat osiot sukeltavat ihmisen psyykeen. Ne kuvaavat, millaista oli elää alituisessa pelossa, että ovelle koputetaan keskellä yötä. Kirjassa käväistään myös niiden ihmisten maailmassa, joiden ovelle koputettiin.

Virossa vuosina 1939-1991 saattoi urkkijoiden ja ilmiantajien keskellä luottaa ani harvaan, mutta kuitenkin yritettiin elää niin kuin ihmiset elävät. Kirja kysyykin, mitä seurasi siitä, kun karkotusten, teloitusten, raiskausten ja mielivaltaisten vankeustuomioiden traumoista ei voinut puhua kenellekään.

Vastaukseksi se tarjoaa valikoiman historiatiedettä, psykologiaa, politiikkaa, taidetta ja ihmisyyttä käsitteleviä artikkeleita.

Etelänaapurissa jatkuu työ 50 vuoden neuvostokertomuksen raaputtamiseksi pois Viron historiasta.

Myös suomalaisiin tuo kertomus on vaikuttanut. Tämä teos lohkaisee siitäkin pois aimo palan.

TUOMAS RIMPILÄINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.