Lahnajärven viimeinen lauantai

TS/Saara Pelkonen<br />Viikoittain Turussa reissaavat helsinkiläiset Kukka Tamminen ja Lauri Lunden surevat sitä, että tuttu taukopaikka puolessa matkassa sulkee ovensa.
TS/Saara Pelkonen
Viikoittain Turussa reissaavat helsinkiläiset Kukka Tamminen ja Lauri Lunden surevat sitä, että tuttu taukopaikka puolessa matkassa sulkee ovensa.

ELINA MALKAMÄKI

Autoletka jarruttaa ykköstiellä ja vilkut syttyvät vasemmalle. Lahnajärven taukopaikan parkkiruuduista puolet on täynnä, vaikka kello on vasta 11 ja taivas vihmoo ilkeästi vettä. Neljä vuotta Lahnajärven yrittäjänä ollut Eija Laakso henkilökuntineen on tehnyt kaiken kuten tavallisesti lauantaisin; asetellut uunituoreet lämpimäiset ja leivät vitriiniin, keittänyt pannukaupalla kahvia ja avannut ovet asiakkaille aamulla kello kuusi.

Ihan kuten ennenkin, mutta nyt viimeistä kertaa.

Vuonna 1952 avattu Lahnajärvi sulkee ovensa, sillä toiminta ei enää kannata, kun vanhan ykköstien liikenne siirtyy pian uudelle E18-moottoritielle. Entinen puolimatkan krouvi jää syrjään matkalaisten reitiltä.

- Haikeaahan tämä on. Niin paljon on nähty, yhteensä 37 vuotta taukopaikassa työskennellyt Laakso sanoo ja hymyilee urheasti vaikka silmäkulma kostuu.

- Asiakkaita tulee ikävä.

Kahvilasalissa kuhisee, kun väkeä lappaa sisään tasaisena virtana; autoilijat pysähtyvät kahville tai syömään, jotkut ostavat matkalukemista, toiset jättävät lottokupongin ja jäävät turisemaan tutun myyjän kanssa.

- Kiitos ja hyvää jatkoa, toteaa eräs naishenkilö ja puristaa kassalla olevan Liisa Lehtosaaren kättä lämpimästi kaksin käsin.

Monista vakioasiakkaista on ehtinyt tulla vuosikymmenten saatossa ystäviä, joiden kanssa jutellaan omankin elämän asiat, Lehtosaari kertoo.

Kaikki tulijoista eivät arvaa kuinka erityinen päivä on, mutta osa on tullut paikalle juuri siksi.

- Pakkohan tähän oli pysähtyä, kun kuultiin asiasta, kertovat Helsingistä Turkuun matkalla olevat Kukka Tamminen ja Lauri Lunden .

Viikoittain kahden kaupungin väliä ajava helsinkiläispari suree sitä, että "legendaarinen paikka" suljetaan.

- Meidän kaveripiirissä kaikki tietävät mistä on kyse, jos puhutaan Lahnajärvestä. Tämä tunnettu paikka, Tamminen miettii.

Jäähyväiset katkarapuleivälle

Sammatissa asuva Maija Lyytikäinen haarukoi suuhunsa Lahnajärven kestosuosikkia, muhkeaa katkarapuvoileipää.

- Täytyi tulla maistamaan viimeistä kertaa, hän myöntää.

Kahviin tyytynyt puoliso Jari Lyytikäinen tuumii, että perinteisen taukopaikan kohtalo on harmillinen.

- Silloin kuin asuimme vielä Turussa ja kuljimme tätä väliä niin pysähdyimme täällä usein. Nyt kun asumme kuuden kilometrin päässä tulee käytyä harvemmin, mieluummin menee suoraan kotiin, hän sanoo.

Maija Lyytikäinen muistaa, että Lahnajärven pysähdys kuului erottamattomasti ohjelmaan lapsuudessa, kun perhe reissasi Linnanmäelle.

- Tuossa rannassa oli silloin sellainen iso keltainen ufon näköinen rakennelma, hän pohtii.

Neljän kilometrin päässä asuva Urho Mattson puolestaan on seurannut Lahnajärven vaiheita läheltä alusta saakka.

- Siitä lähtien kun tuossa oli vain pelkkä tyhjä rinne, hän viittaa järvenrantaan.

Sulkemispäivä on miehelle haikea.

- Minä olen 50 vuotta tässä kulkenut. Nykyään tulee käytyä miltei joka päivä. Ihan vaan juomassa kahvit tai muuten ajanvietteeksi, hän virkkoo.

- Vaikka ruokakin on hyvää. Moni seudun asukkaista käy tässä syömässä. Sitä en tiedä mihin jatkossa mennään.

Puolimatkan krouvista monitoimikeskukseksi

Olympiakesänä avattu Suomen vanhin taukopaikka perustettiin puolimatkan krouviksi Turun ja Helsingin välille ykköstiellä liikennöivien yrittäjien ajatuksesta.

- Ulkomaiset toimittajat matkustivat katselemaan tulevaa olympiakaupunkia ja hoksasivat ettei ole taukopaikkoja, Laakso kertoo.

Hän kaivaa takahuoneen kätköistä leikekirjan, johon on talletettu menneitä. Siellä ovat järjestyksessä 1950-luvun mustavalkokuvat, joissa on pyöreäkulmaisia busseja ja 1980-luvun postikortit, joissa telmitään vesiliukumäessä.

Laakson mukaan Lahnajärvi on ollut varsinainen monitoimikeskus. Siellä on ollut niin vesipuisto kuin linja-autonkuljettajien oma lepohuone. Leipomo toimii yhä.

- Ruokaa alettiin tarjota vuonna 1967 ja majoitus tuli parikymmentä vuotta myöhemmin, Laakso kertoo.

Varsinainen kukoistuskausi osui 1970-1980-luvuille. Parhaimmillaan työntekijöitä oli 70, nyt heitä on 18.

Laakson mielestä taukopaikan ovat tehneet tunnetuksi linja-autot, jotka pysähtyivät Lahnajärvellä jopa 20 minuutiksi aina 1990-luvulle saakka.

- Tässä seisoi lähemmäs 40 vuoroa päivässä. Kuljettajat kävivät syömässä ja matkustajia oli jonokaupalla ostamassa matkalukemista, Laakso muistaa.

Hän ei tiedä kertoa, mikä kiinteistöä odottaa, kun toiminta hiljenee.

- Omistaja ei ole löytänyt uutta vuokralaista.

Laaksoa helpottaa tieto, että suuri osa alaisista saa töitä uudesta Kivihovista. Omaa tulevaisuuttaan sympaattinen nainen ei murehdi.

- Minä aloitan puutarhanhoidon, hän hymyilee.

Sitä ennen hän aikoo iltakymmeneltä itse sulkea Lahnajärven ovet.

TS/vanha postikortti<br />Vanha postikortti kertoo "puolimatkan krouvin" historiasta.
TS/vanha postikortti
Vanha postikortti kertoo "puolimatkan krouvin" historiasta.
TS/Saara Pelkonen<br />Hiukopalalle Lahnajärvelle pysähtyneet loviisalaiset Minnie Ketola (kesk.) ja Totte Salminen eivät tienneet paikan sulkemisesta. Nummilainen Lea Savikko (oik.) tuli syömään lounaan ja katsomaan tuttuja entiselle työpaikalle.
TS/Saara Pelkonen
Hiukopalalle Lahnajärvelle pysähtyneet loviisalaiset Minnie Ketola (kesk.) ja Totte Salminen eivät tienneet paikan sulkemisesta. Nummilainen Lea Savikko (oik.) tuli syömään lounaan ja katsomaan tuttuja entiselle työpaikalle.
TS/Saara Pelkonen<br />Sammatissa asuva Maija Lyytikäinen halusi maistaa vielä viimeisen kerran Lahnajärven kuuluisaa katkarapuleipää.
TS/Saara Pelkonen
Sammatissa asuva Maija Lyytikäinen halusi maistaa vielä viimeisen kerran Lahnajärven kuuluisaa katkarapuleipää.
TS/Saara Pelkonen<br />Muutaman kilometrin päässä Lahnajärven taukopaikasta asuva Urho Mattson sanoo käyneensä siellä viime aikoina miltei päivittäin.
TS/Saara Pelkonen
Muutaman kilometrin päässä Lahnajärven taukopaikasta asuva Urho Mattson sanoo käyneensä siellä viime aikoina miltei päivittäin.
TS/Saara Pelkonen<br />Toimintansa päättävän Lahnajärven taukopaikan yrittäjä Eija Laakso kaivaa leikekirjastaan esiin vanhan ruokalistan. - Ei ruoka ole kovin paljon muuttunut. Yllättävän paljon syödään vielä pihvejäkin.
TS/Saara Pelkonen
Toimintansa päättävän Lahnajärven taukopaikan yrittäjä Eija Laakso kaivaa leikekirjastaan esiin vanhan ruokalistan. - Ei ruoka ole kovin paljon muuttunut. Yllättävän paljon syödään vielä pihvejäkin.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.