Uutiset

Yksi lyönti päätti Niklaksen ensimmäisen elämän vappuna 2006

TS/Jori Liimatainen<br />Fysioterapeutti Jaana Lentovaaran ja Niklas Rahon tuttavuus alkoi jo silloin sairaalassa, kun Niklaksen silmätkään eivät vielä liikkuneet. Nykyisin kävely ja muukin liikkuminen on yhä epävarmaa, eikä puhekaan oikein suju.
TS/Jori Liimatainen
Fysioterapeutti Jaana Lentovaaran ja Niklas Rahon tuttavuus alkoi jo silloin sairaalassa, kun Niklaksen silmätkään eivät vielä liikkuneet. Nykyisin kävely ja muukin liikkuminen on yhä epävarmaa, eikä puhekaan oikein suju.

TUOMAS RIMPILÄINEN

Toukokuun toisena päivänä vuonna 2006 se oli vain pieni uutinen lehdessä: 16-vuotias poika oli pahoinpidelty vappuyönä. Poliisi kaipasi tietoja lyöjästä, uhri makasi Tyksin teho-osastolla kriittisessä tilassa.

Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, poika treenaa kävelemistä, tasapainoilua ja puhumista. Fysioterapeutti tarttuu ystävällisesti vasempaan käteen ja sulkee nuoren miehen nyrkin kuntopyörän tangon ympärille.

Niklasta lyönyt poika sai teostaan lievän rangaistuksen viime kesänä.

- Ei hän varmasti tällaista tulosta halunnut, isä Matti Raho sanoo ja vaihtaa puheenaihetta.

Kuntoutuskeskuksen alakerrassa istuva isä haluaa mieluummin olla ylpeä pojastaan.

- Viime jouluna Niklas söi ensimmäisen kerran äidin soseuttamaa ruokaa ilman letkua, isä kertoo.

Krapula olikin aivoverenvuoto

Pahoinpitelyuutisen kaltaisia otsikoita oli nähty Turun Sanomien palstoilla ennenkin. Niklas Rahon vanhemmille kerta oli ensimmäinen, kun selviytymisasemalta soitettiin yöllä ja kerrottiin, että poika makasi siellä tukevassa humalassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun haimme Niklaksen yöllä kotiin, hän oli puheiltaan aggressiivisempi kuin yleensä, isä muistelee.

Isä oli vihainen. Poika oli juonut alkoholia eikä ollut tullut kotiin, vaikka oli puhelimessa kertonut olevansa juuri tulossa. Vanhemmat epäilivät huumeitakin.

Jotakin oli tapahtunut heti kotiinlähtöpäätöksen jälkeen. Myöhemmin oikeudessa tuomari kutsui sitä poikkeukselliseksi kansalaistoiminnaksi. Niklas oli mennyt väliin tappeluun, jossa ystävää uhattiin puukolla. Seuraukset eivät valitettavasti ole aivan niin poikkeukselliset.

- Yöllä valvoin Niklaksen vieressä. Hän oksenteli ja valitti päätään. Ajattelin että pään on syytäkin olla kipeä, kun menee juomaan alkoholia tuon ikäisenä, äiti Lee Raho kertoo.

Vahva humala ei ollutkaan niin vahva, sekavuus johtui aivoverenvuodosta. Aamuseitsemältä poika käveli päin seiniä ja lakkasi hengittämästä. Seitsemän minuuttia myöhemmin ensihoitajat jo asensivat hengitysputkea. Äiti oli aloittanut elvytyksen, isä oli toimintakyvytön.

Hyvästit jätettiin helatorstaina

Yksi lyönti, yksi kaatuminen. Kaverit ovat kertoneet, että päästä kuului kauhea rusahdus, kun Niklas kaatui maahan. Aivoverenvuoto tajuttiin vasta aamulla.

- Mitään toivoa ei annettu. Häntä pidettiin koomassa pitkään, jotta aivot saisivat levätä. Helatorstaina (25.5.2006) meille soitettiin sairaalasta, että nyt kannattaa tulla äkkiä hyvästelemään, isä muistelee.

Hänen puheensa nopeutuu ja hän selittää samoja asioita moneen kertaan.

- Olimme Tampereentien ja Satakunnantien risteyksessä matkalla sairaalaan, kun äiti sanoi lapsille takapenkille, että ottakaa nyt kiinni käsistä ja toivokaa vielä kerran.

Sairaalassa kaikki itkivät, kun pojan sydän uhkasi pysähtyä. Isän oli lähdettävä viemään kotiin nuorempia poikiaan - ja itseään.

Vahva sydän kuitenkin kesti.

Kaksi vuotta myöhemmin Niklas rehkii kuntoutuskeskuksen yläkerrassa. Samalla isä näyttää valokuva-albumista kuvia pojasta, jonka tyhjä katse suuntautuu vasemmalle. Kuukausi päähän osuneen iskun jälkeen hän ei voinut tehdä muuta kuin katsoa vasemmalle.

Nyt Niklas polkee verkkaisesti kuntopyörää Verkahovin kuntoutuskeskuksessa. Entinen jääkiekkoilija tietää, mitä harjoittelu on. Kun nykyistä harjoittelua verrataan jääkiekkotreeneihin, vastaus tulee välittömästi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Tämä on rankempaa.

Mies ymmärtää täydellisesti, mutta puheesta saa selvää vain vaivoin.

Paluuta ei ole

- Kaverit eivät jättäneet. Uskon että ilman heitä Niklas ei olisi tässä, isä pohtii.

Äiti on samaa mieltä. Yläkerrasta ilmestynyt Niklaskin nyökkää hyväksyvästi. Mies näyttää siltä, että on tullut rehkittyä. Käykö fysioterapia kunnon hikitreenistä? Niklas virnistää kysymykselle.

- Välillä.

Terapia ja tahdonvoima ovat tehneet ihmeitä. Tänään on sattumalta terapeuttina Niklasta jo Tyksissä kuntouttanut fysioterapeutti Jaana Lentovaara .

- Ihan vain istumista opeteltiin aluksi, jotta hän olisi jaksanut kannatella päätään, Lentovaara sanoo.

Isä kiirehtii näyttämään valokuvaa.

- Tässä hän seisoo jo ihan peräti minuutin.

Kuva on otettu kesäkuun lopussa 2006. Kaksi kuukautta aiemmin jääkiekkoilijan ura ja työ palomiehenä olivat ihan saavutettavissa. Tänä keväänä taskussa olisivat sähkömiehen paperit.

- Kaikki meni. Tuleva ammatti, harrastus, isä sanoo katsoen kahvikuppiin.

Vanhemmat myöntävät, että he ovat menettäneet entisen Niklaksen, mutta uusi on yhtä rakas.

Isä toistaa ties monennettako kertaa, että paluuta entiseen ei ole. Vain hetki ennen pahoinpitelyä ostettu käyttämätön kevytmoottoripyörä myytiin viime syksynä.

Tilanteen hyväksyminen on vienyt aikaa.

- Ei elämä pilalla ole. Kyllä tämän elämän voi elää toisellakin tavalla hyvin. Mutta jos joskus työ... Tai jos omassa asunnossa voisi asua, isä haaveilee.

Niklaksen ykköstavoite on selvempi.

- Auto.

Entinen jääkiekkoilija on käynyt pari kertaa TPS:n pukuhuoneessa nuuhkimassa tuttuja hajuja. Muistot menneestä ovat mahtavia.

- Moni urheilutähti on saanut rahaa ja kunniaa. Niklas sai toisen mahdollisuuden, isä sanoo.

Isä on oikeassa. Läheskään kaikki eivät herää koomasta.

TS/Jori Liimatainen<br />Fysioterapeutti Jaana Lentovaaran ja Niklas Rahon tuttavuus alkoi jo silloin, kun Niklaksen silmätkään eivät liikkuneet. Liikkuminen on yhä epävarmaa, ja puhe ei oikein suju.
TS/Jori Liimatainen
Fysioterapeutti Jaana Lentovaaran ja Niklas Rahon tuttavuus alkoi jo silloin, kun Niklaksen silmätkään eivät liikkuneet. Liikkuminen on yhä epävarmaa, ja puhe ei oikein suju.
TS/Lee Rahola<br />Niklas Raho avasi ensimmäisen kerran silmänsä Tyksin teho-osastolla 27.5.2006, lähes kuukauden tajuttomuuden jälkeen.
TS/Lee Rahola
Niklas Raho avasi ensimmäisen kerran silmänsä Tyksin teho-osastolla 27.5.2006, lähes kuukauden tajuttomuuden jälkeen.