Saariston vapaajoukko sitoi
punaiset sotimaan rannikolle

TS/<br />Yksisivuinen Turun Sanomat ilmestyi 13.4.1918. Taustalla Kauppaseuran talo, jonka viinikellareista punakaarti haki läksiäismaljansa.
TS/
Yksisivuinen Turun Sanomat ilmestyi 13.4.1918. Taustalla Kauppaseuran talo, jonka viinikellareista punakaarti haki läksiäismaljansa.

JAMIE NIEMINEN

Turku oli vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen maan pahin levottomuuden pesä. Suurlakon melskeissä maaherra ja poliisimestari vangittiin ja kaupunkia ryöstettiin villisti miliisien pysytellessä lakossa. Vallan kaapanneet punaiset perustivat johtopaikkansa Vartiovuoren Tähtitornissa toimivaan merikouluun.

Myös saaristokunnat olivat punaisten miehittämiä Korppoota ja Nauvoa myöten. Kun tieto saksalaisten lähestymisestä levisi, alkoivat pitkät junat kuljettaa punaisia ja heidän perheitään pois Turusta. Lähtiäisiksi punakaartilaiset polttivat satamassa torpedovaraston ja räjäyttivät 13 laivaa.

- Itse asiassa punaiset sytyttivät varaston palamaan nähdäkseen paremmin räjäyttää laivat. Torpedoista oli kuitenkin poistettu räjähteet, toteaa valtiotieteen maisteri, komentaja Eero Auvinen , joka on tutkinut Krimin sodan ja I maailmansodan puolustustoimia Turussa.

Jotta tieto tihutöistä ei leviäisi, punaiset tuhosivat Turun Sanomien toimituksen, rikkoivat latomakoneet ja paiskoivat 1x1,5 senttiset metallikirjasimet pitkin seiniä. Kirjasinten järjestäminen vei useita kuukausia, mutta lehti ilmestyi yksisivuisena heti seuraavana päivänä.

Toisin olisi käynyt, jos punaiset olisivat päässeet lehden painokoneen kimppuun. Etsiessään välineitä, millä murtaa TS:n rotaatiosalin vahvat teräsovet, joukkio törmäsi samassa Kauppaseuran talossa sijaitsevaan Nordforsin viinikellariin kohtalokkain seurauksin.

Vallankumous ei tarvitse rosvoja

Auvisen mukaan valkoisilla ei ollut Turussa mitään sanavaltaa.

- On muistettava, että punakaartilaisten lisäksi kaupunkiin oli majoittunut toistatuhatta Venäjän laivaston sotilasta.

Viimeisinä päivinä aseistettuina humalassa riehuneet herättivät kauhua, mutta kaikki eivät osallistuneet väkivaltaisuuksiin.

- Kun joukko punaisia odotti junaa rautatieasemalla, ehdotti yksi viime hetken ryöstöretkeä. Ryhmän johtaja vastasi, että me olemme vallankumouksellisia, emme rosvoja, ja ampui miehen.

Turkulaisia oli alkuvuodesta vetäytynyt Uuteenkaupunkiin ja saaristoon. Heistä ja suojeluskunnista muodostettu retkikunta lähti helmikuun alussa jäätä pitkin vapauttamaan Ahvenanmaata venäläisistä. Satojen miesten joukossa marssi mm. Lohjan Kalkki-Petteri, vuorineuvos Petter Forsström.

- Innostus oli niin korkealla, että joukko tekaisi uuden Oolannin sodan laulunkin, Auvinen kertoo.

- Ahvenanmaalla ruotsalaisarmeija onnistui kieroillen Mannerheimin nimissä viemään retkikunnalta aseet ja pahaa-aavistamaton joukko kuljetettiin Pohjanmaalle.

Iniössä helmikuun alussa perustettu Saariston vapaajoukko oli saanut koulutuksensa Vårdössä ja täältä jäljelle jääneet miehet alkoivat nyt siirtyä osittain rekikyydillä, osittain marssien jäätä pitkin kohti Houtskaria, jonne ehti myös Ahvenanmaan Eckerössä maihinnoussut saksalanen 14. jääkäripataljoona.

- Korppoossa joukko kohtasi niin sitkeää vastarintaa, että saksalaiset yltyivät kehumaan punakaartilaisten rohkeutta. Punaiset saivat tukea venäläiseltä tykkivene Bobrilta.

Yö keskeytti taistelut ja aamulla havaittiin, että molemmat joukot olivat perääntyneet paikalta.

Rannikolta ei apuvoimia Tampereelle

Saksalaiset erkanivat Korppoosta kohti Hankoa. Vapaajoukon kulku Nauvosta Paraisille oli raskasta, sillä vesi nousi paikoin korkealle jään päälle. Samaan aikaan punaiset tyhjensivät kiireellä Turkua. Huhtikuun 13. päivän iltana kaupunkiin saapunut joukko sai turkulaisilta riemukkaan vastaanoton.

Vapaajoukon ruotsinkielisen komppanian päällikkönä oli kreivi Carl August Ehrensvärd , jonka isoisän isoisä oli Suomenlinnan rakentaja Augustin Ehrensvärd - kuuluisa kehotuksestaan olla luottamatta vieraaseen apuun. Suomenkielistä komppaniaa komensi turkulainen Eero Rydman , josta myöhemmin tuli kansanedustaja, presidenttiehdokas ja Helsingin ylipormestari.

Auvisen mukaan Saariston vapaajoukon osuus sodan kokonaiskuvaan oli ratkaisevampi kuin yleensä ajatellaan.

- Kun venäläiset eivät enää osallistuneet taisteluihin, valkoisten tehtäväksi jäi sitoa punaiset sotimaan koko eteläisen Suomen rannikkoalueelle niin, etteivät he päässeet pääjoukkojensa avuksi Tampereelle. Lähes kolmen tuhannen miehen jääminen pois punakaartin riveistä ei voinut olla vaikuttamatta taistelujen kulkuun.

- Saariston vapaajoukon toiminta-alue oli täysin eristetty hallitukselle uskollisista joukoista. Se joutui toimimaan itsenäisesti häätäessään punaisia saaristosta.

Pelottomat puheet johtivat kuolemaan

Vapaajoukosta perustettu Varsinais-Suomen rykmentti vannoi 17.4.1918 valan Kauppatorilla. Sitä oli vahvistettu värvättyjen komppanialla, jota johti venäläinen upseeri Reinhold Stackelberg.

- Kaupungin räätäleiltä tilattiin harmaat asepuvut. Työväki kieltäytyi ompelemasta, minkä jälkeen heidät kutsuttiin sotapalveluk-

seen ja sijoitettiin vastaaviin verstaisiin. Asepuvut valmistuivat nopeasti.

Suuret punaisten joukot perääntyivät kohti itää. Varsinais- Suomen rykmentti eteni kymmenessä päivässä Loimaalle, joka oli tyhjennetty, rautatiesilta räjäytetty ja Jokioisten kartano ryöstetty. Forssan ja Riihimäen vaiheilla rykmentti sai kosketuksen saksalaisiin. Sota oli päättynyt.

Tunnetuin kansalaissodan turkulainen uhri oli Turun Sanomien perustaja ja päätoimittaja, suorapuheinen valtiopäivämies Antti Mikkola , jonka punaiset tappoivat Helsingissä. Mikkola haudattiin Turussa samana päivänä, kun Mannerheim otti pääkaupungissa vastaan valkoisten paraatin.

Vapaussodan Varsinais-Suomen Perinneyhdistys järjestää Turun vapautumisen 90-vuotismuistojuhlan sunnuntaina 13.4.2008 kello 12 Turun Akatemian talolla. Jumalanpalvelus alkaa Tuomiokirkossa kello 10, minkä jälkeen seppeleenlasku Unikankareen sankarihaudalla.

TS/Timo Jerkku<br />Arkkitehti Benito Casagrande ja komentaja Eero Auvinen ihailevat Kauppiaskatu 1:ssä sijaitsevia kellariholveja, jotka lienevät säilyneet ajalta ennen Turun paloa 1700-luvulta. Täältä punakaartilaiset löysivät mukavampaa tekemistä kuin painokoneen rikkominen. Casagrande lupaa, että kellarit tulevat nähtäväksi.
TS/Timo Jerkku
Arkkitehti Benito Casagrande ja komentaja Eero Auvinen ihailevat Kauppiaskatu 1:ssä sijaitsevia kellariholveja, jotka lienevät säilyneet ajalta ennen Turun paloa 1700-luvulta. Täältä punakaartilaiset löysivät mukavampaa tekemistä kuin painokoneen rikkominen. Casagrande lupaa, että kellarit tulevat nähtäväksi.
TS/Jori Liimatainen<br />Turun Sanomat julkaistiin yksisivuisena 13.4.1918. Sitä edellinen numero oli ilmestynyt tammikuun 27. päivänä.
TS/Jori Liimatainen
Turun Sanomat julkaistiin yksisivuisena 13.4.1918. Sitä edellinen numero oli ilmestynyt tammikuun 27. päivänä.
TS/Paavo Ekon kokoelmat<br />Punaiset räjäyttivät Turun satamaan 13 rannikkohöyrylaivaa ja muutaman pienemmän aluksen.
TS/Paavo Ekon kokoelmat
Punaiset räjäyttivät Turun satamaan 13 rannikkohöyrylaivaa ja muutaman pienemmän aluksen.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.