Kunniamerkkien
historia lähes yhtä
pitkä kuin tasavallan

TS/<br />C.G.E. Mannerheimilla on merkittävä osuus Suomen ritarikuntien historiassa.
TS/
C.G.E. Mannerheimilla on merkittävä osuus Suomen ritarikuntien historiassa.

SEPPO SUDENNIEMI

Itsenäisen Suomen kunniamerkkien historia on lähes yhtä pitkä kuin tasavalta. Viisiluokkainen Vapaudenristin (VR) ritarikunta perustettiin kenraali C.G.E.Mannerheimin aloitteesta Suomen senaatin päätöksellä 4.3.1918, kunnes se tammikuussa 1919 lakkautettiin ja otettiin uudelleen käyttöön talvisodan jo alettua vuonna 1939.

Valtionhoitaja Mannerheimin päätöksellä Vapaudenristin tilalle perustettiin 28.1.1919 Suomen Valkoisen Ruusun (SVR) ritarikunta ja viimeisimpänä Suomen Leijonan (SL) ritarikunta jatkosodan aikana 11.9.1942.

- Myönnettyjen kunniamerkkien määriä ei ole kukaan laskenut, mutta niitä on satojatuhansia jo rauhan vuosilta, arvioi oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Nils Wirtanen .

Hän toimii everstiluutnantti Risto Kolstelan kanssa ritarikuntien sihteerinä.

Vapaudenristejä ja -mitaleita myönnettiin noin 28 000 vapaussoturille. Talvi-ja jatkosotien aikana myönnettiin noin 650 000 vapaudenristiä tai -mitalia. Määrä kasvoi suureksi jo sen takia, että Mannerheimin ohjeen mukaan se myönnettiin jokaiselle haavoittuneelle ja näitä oli lähes 200 000 noin 93 000 kaatuneen ohella. Äitienpäivänä 1942 Mannerheim myönsi yhteisen 4. luokan Vapaudenristin Suomen äideille. Vapaudenristin sururisti myönnettiin puolustusvoimiin kuuluneen kaatuneen omaiselle ja Surumitali sotateollisuudessa tai muussa maanpuolustuksen hyväksi tehdyssä työssä surmansa saaneen omaiselle.

Perinteessä ei uudistustarpeita

Nykyisin myönnetään vuosittain noin 5 000 kunniamerkkiä ja näistä 100-200 luovutetaan ulkomaalaisille, jotka jotenkin ovat toimineet Suomen hyväksi.

- Erityisiä uudistustarpeita ritarikunnissa ei ole. Ne palvelevat hyvin keskiajalta juontuvaa palkitsemisperinnettä ja ne kattavat hyvin eri elämän alueet niin siviili- kuin sotilaspuolella.

Samat järjestelmät ovat toiminnassa jokseenkin kaikissa Euroopan maissa ja vain Ruotsi poikkeaa muista Pohjoismaista. Pääministeri Olof Palme poisti kunniamerkit vuonna 1974 epädemokraattisena ilmentymänä ja nyt siellä on puhuttu paljon järjestelmän palauttamisesta. Kuninkaan mitalit ovat käytössä, Wirtanen kertoo.

- Taustatyö kunniamerkkien myöntämisessä on todella mielenkiintoista. Meillä on erittäin paljon pieniä ihmisiä, jotka tekevät suuria tekoja Suomen hyväksi. On paljon ahkeria ihmisiä, jotka ansioituvat esimerkiksi luottamustehtävissä tai vapaaehtoistyössä ja on hienoa, että meillä on järjestelmä, jonka kautta heitä voidaan kiittää.

Wirtasen mukaan kunniamerkkien arvostus on maailmalla korkealla ja nousussa. Kaikki Baltian maat ottivat heti 16 vuotta sitten itsenäistyttyään käyttöön vanhat ritarikuntansa ja Venäjälläkin on nostettu esiin vanhoja tsaarien aikaisia perinteitä.

On äärimmäisen harvinaista, että joku kieltäytyy vastaanottamasta hänelle myönnettyä kunniamerkkiä. Takavuosina näitä oli enemmän, nyt yksi tai kaksi vuosittain.

Jalokivet ja miekat hyvin harvinaisia

Suomalaisten virallisten kunniamerkkien keskinäisen järjestyksen kärjessä on nykyisin Suomen valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen. Se on annettu noin sadalle henkilölle. Seuraavina ovat Vapaudenristin suurristi, Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ja Suomen Leijonan suurristi. Viidentenä on Vapaudenristin 1.luokan Mannerheim-risti, jonka ovat saaneet vain marsalkka Mannerheim ja jalkaväenkenraali A.E.Heinrichs .

Kaikista korkein kunniamerkki, jota ei enää mainita arvojärjestyslistalla, on Vapaudenristin suurristi jalokivien ja miekkojen kera. Sen ovat saaneet vain Saksan keisari Wilhelm II vuonna 1918 ja sotamarsalkka Mannerheim 1940.

Mannerheimilla on myös korkein SVR:n merkki. Hänelle myönnettiin 4.6.1944 miekat ja jalokivet hänen aiemmin saamaansa SVR:n suurristiin ketjuineen.

Suomen Leijonan suurristi miekkojen kera on myönnetty vain viidelle suomalaiselle. Mannerheim sai sen 4.8.1944 ja tammikuussa 1945 sen saivat kenraaliluutnantit L.A.Grandell , J.V.Hägglund ja H.V.Österman sekä lääkintäkenraalimajuri E.E.Suolahti .

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.