Mynämäen sepelkyyhkyt liihottelivat liian korkealla

TS/Jorma Pihlava<br />Janne Mäenpää on monitaitoinen jahtiapulainen. Isä-Teijo seuraa tarkkana, saako Jannen pilli kyyhkyparven muuttamaan suuntaansa.
TS/Jorma Pihlava
Janne Mäenpää on monitaitoinen jahtiapulainen. Isä-Teijo seuraa tarkkana, saako Jannen pilli kyyhkyparven muuttamaan suuntaansa.

JORMA PIHLAVA

Teijo Mäenpää epäilee jo etukäteen, ettei kyyhkykauden avausjahtia kirjata metsästyksen historiaan - ainakaan suuren saaliin vuoksi. Tiedossa ei ole hernemaan laitaa, jollainen olisi väijymispaikkana ylivertainen, vaan ruispelto, joka kaiken lisäksi lainehtii pystyssä. Sellaiseen sepelkyyhkyt harvoin rohkenevat laskeutua syömään, vaikka ruis niiden toiseksi mieluisin herkku onkin.

Eipä silti huolta! Säkylän kunnansihteeri on päässyt metsästysharrastuksessaan siihen vaiheeseen, jossa tärkeintä ei ole saalis. Riittää, kun pääsee suomalaiseen luontoon saalista yrittämään ja mikä parasta, jahtikaverina oma poika.

Maanantaina yläasteen aloittava Janne Mäenpää ei vielä koske aseeseen, mutta toimii monitaitoisena jahtiapulaisena, joka asettelee houkutinkuvat, puhaltaa kyyhkypilliin ja tarpeen tullen noutaa saaliinkin.

Nuorukaisella on jo kokemusta jahdista jos toisestakin. Iskän kanssa on oltu kettumetsällä, supijahdissa ja peurojen perässä; kevättalvella Mäenpään miehet pääsivät ihastelemaan susilauman jälkiä. Varsinainen metsämies, jos kuka.

- Janne oli nelivuotias, kun istuskeli kyyhkysjahdissa sisarensa kanssa pienehkön kuusen alla. Lapset siinä höpisivät omiaan, ja kuusen latvaan laskeutui viisi kyyhkystä, isä-Teijo muistelee.

Kyyhkysjahtiin mennään aikaisemmin kuin toimistoon. Jo ennen aamuviittä annetaan luontoäidille vastiketta kyyhkyistä, jotka mahdollisesti joutuvat haulisuihkun tielle. Peurojen ruokintapaikalle kumoutuu säkillinen omenia.

Metsämies on ovela

Jahtipaikka valmistellaan huolella. Auton perästä löytyy parvi kaaveita, lintua jäljitteleviä houkutinkuvia. Ensimmäisenä ruispellon nurkkaan pääsee pari varista. Metsämiehen pitää olla ovela.

- Eivät ne kyyhkyjä houkuttele, mutta jos pellossa on variksia, ei siellä voi olla haulikkomiestä lähellä - kyllä kyyhkyt sen verran ymmärtävät, Teijo myhäilee.

Seuraavaksi pellolle asetellaan kyyhkyparvi. Näkymän kruunaa kolmikko, joka istuu oksanhaaroilla nelisen metriä tähkien yläpuolella.

Teline on innovoitu onkivavasta. Metsämies on ovela.

Kätkeydymme metsän ja pellon taitteeseen. Lämpö hipoo jo 20:a astetta ja hyttyset ovat aktiivisia. Niin ovat sepelkyyhkytkin, mutta ne lentävät niin korkealla ja pois päin haulikosta, että liipaisinsormi saa huilata.

- Ainakin 40! Teijo huudahtaa uuden parven ilmestyessä näkökenttään.

Liian kaukana nekin.

Lavean peltoaukean keskivaiheilta kuuluu harvakseltaan laukauksia. Perhana, onkohan siellä hernepelto! Sinnekö parvet lentävät aamiaiselle?

Seitsemäskin sujahtaa ohi

Rauhallista odottelua. On aikaa muistella vanhoja.

- Yleensä aloituspäivän aamu on ollut tuloksekas, Teijo miettii ja harmittelee, kun edessä avautuva ruispelto on puimatta. Sänkipelto vetäisi sepelkyyhkyjä puoleensa kuin Rollarit rokkareita.

Vanhojen jahtialoitusten kokemuksella hän tietää myös kertoa, että ensimmäinen kyyhky tapaa tipahtaa kuuden hutilaukauksen jälkeen.

Odottelu kannattaa. Sepelkaulat alkavat hipoa ampumaetäisyyttä. Teijo ampuu laukauksen, toisen, kolmannen. Kuuden ohilaukauksen jälkeen sivustakatsojaa jännittää. Nytkö?

Ei vieläkään, ohi menee. Niin seuraavatkin. Kyyhkyt ovat järjestään liian korkealla.

Kuusirintaman takaa lähestyy kahdeksan kyyhkyn parvi. Kerrankin hyvällä hollilla. Laukaus, kopsahdus maassa parin metrin päässä. Ilma täynnä vaaleita höyheniä. Laukaus oli aamun 13:s. Epäonnen luku - sepelkyyhkylle.

Janne nappaa linnun iloisena. Jospa jo ensi vuonna kyyhky tipahtaisi hänen lähettämästään haulisuihkusta.

- Ehkä vuoden, parin päästä rupean itse ampumaan, hän pohtii.

Isä ei kiellä, vaan opastaa halukkaasti.

Kyyhky jää päivän ainoaksi.

TS/Jorma Pihlava<br />Metsämies varhaisaamuisessa ruispellossa. Teijo Mäenpää yrittää kyyhkypillillä huhuilla siivekkäitä kaksipiippuisensa ulottuville.
TS/Jorma Pihlava
Metsämies varhaisaamuisessa ruispellossa. Teijo Mäenpää yrittää kyyhkypillillä huhuilla siivekkäitä kaksipiippuisensa ulottuville.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.