Voipula johti hallituksen kaatumiseen 90 vuotta sitten

TS/
TS/

URHO BLOM

Kesä 1917 on jäänyt historiaan levottomana. Silloisten Turun Sanomien mukaan kyseessä oli "oikea vallankumousvuosi", jolloin "kaiken järjestetyn elämän perustus" särjettiin "ja nyrkki- sekä pistinvalta terrorisoivat kaupunkiamme".

Elintarvikkeiden saaminen oli vaikeaa, ei yksinomaan Turussa vaan koko maassa.

Maailmansodan alkamisesta huolimatta maassa oli pitkään eletty melko leveästi. Viimeisenä rauhan vuonna 1913 viljaa oli ollut käytettävissä vielä 250 kiloa henkeä kohden. Vuonna 1917 se putosi viidennekseen siitä, noin 70 kiloon.

Keisarikunnan ajauduttua mukaan maailmansotaan ulkomaankauppayhteydet ja viljantuonti katkesivat ensin Saksaan ja Englantiin, lopulta Venäjään itseensä.

Kansalaisten hätä ruuasta kärjistyi lopulta vuonna 1917 Suomen jäätyä kokonaan oman leipäviljatuotantonsa varaan.

Varsinkin asutuskeskuksissa kärsittiin kovasta nälästä.

Erityisesti voista oli pulaa. Sitä jaettiin kupongilla 100 gramman annoksina kaikkialla, missä oli mistä jakaa. Yleinen käsitys oli, että maataloustuottajat keräsivät voita alhaisten rajahintojen vuoksi varastoon parempien myyntivoittojen toivossa.

Senaatin 3. elokuuta voille säätämän kahden markan rajahinnan korotus oli työväelle viimeinen pisara. Niukkuus oli nostanut voin arvoon arvaamattomaan. Siitä oli tullut ihmisille elämän ja sen jatkumisen symboli vaikeana aikana.

Tästä syystä sai alkunsa Turussa elokuun 9.-11. vuonna 1917 riehunut voimellakka.

Se oli yksi levottoman kesän 1917 monista voimellakoista ja -ryöstöistä, joita Turun lisäksi tehtiin myös pääkaupunkiseudulla.

Kaikki alkoi huhusta

Elokuun yhdeksäntenä satapäinen naisjoukko oli kerääntynyt osoittamaan mieltään Kauppiaskadun ja Eerikinkadun kulmaan. Paikalle heidät oli saanut huhu Valion voivaraston siirtämisestä Helsinkiin ja Viipuriin.

Väkijoukon paikoin äänekkäästäkin vastustuksesta huolimatta kahdet vankkurit kuormineen olivat suuntaamassa rautatieasemalle.

Kolmas voikuorma ei koskaan saapunut, eikä sen paremmin päässyt lähtemään määränpäähänsä. Turhautunut väkijoukko tukki varaston porttikäytävän ja esti enemmät kuljetukset.

Työpäivän päätyttyä torille kerääntynyt tuhatpäinen toriparlamentti valitsi keskuudestaan 12-henkisen lähetystön, jonka tarkoitus oli esittää senaatille "kansan päätös" jakaa takavarikoitu voi kaikkien turkulaisten kesken.

Maaherralle ja lääninkomitealle ilmoitusta tekemään lähtenyt joukko palasi takaisin johtajansa kivityömies Miettisen johdolla tyhjin käsin. Miettinen ja senaattori Wuolijoki olivat käyneet kiivasta sanailua voin kohtalosta, mutta senaattori oli pysynyt tiukkana ja kieltäytynyt alistumasta mielestään laittomasti valitun kansankokouksen päätökselle.

Tästä suivaantuneena torilla päätöstä odottanut väkijoukko vaati kakkien elintarvikkeiden takavarikoimista ja julisti perjantaina alkavaksi yleislakon. Tämän jälkeen se marssi Valion varastolle ja takavarikoi reilut 500 voiastiaa.

Odottavissa tunnelmissa

Voi oli tarkoitus toimittaa säilytettäväksi työväenyhdistyksen tiloihin, mutta se päätyikin lopulta monen mutkan kautta Hämeenkadulle, Suomen Talousseuran kellariin.

Perjantai oli mellakkapäivistä lakosta huolimatta kaikkein rauhallisin. Senaatti luovutti Talousseuran kellarista 200 voiastiaa turkulaisille jaettavaksi.

Toriparlamentin johtaman huligaaniaineksen mielestä tämä oli liian vähän. Pidettyään itsenäisen kokouksen se päätti jakaa koko voivaraston turkulaisille lauantaina.

Lauantaina aamupäivällä Talousseuran edustalle oli jo kerääntynyt paljon väkeä. Lyhyen neuvonpidon jälkeen joukko työntyi sisälle Talousseuran tiloihin. Ovet murrettiin ja rusikoitiin voimalla ja salvat hajotettiin lyömällä, koska kellarin avaimia ei löydetty.

Muutama mies ryhtyi jakamaan voita ihmisille ruokakuntien kokoa tiedustellen. Tämän kerrottiin olevan vain muodollisuus.

Ahneimmat ottivat kuitenkin kellarista valtavia voikääröjä, jotka varmasti riittivät omiksi tarpeiksi asti. Voita kärrättiin povessa, vaatteissa ja lakeissa, mihin kukin sitä sopimaan sai. Kaaos Hämeenkadulla päättyi vasta poliisin saavuttua paikalle.

Lauantain aikana rettelöt olivat levinneet pääkaupunkiin asti. Sosialistisenaattori Wuolijoki pakkasi laukkunsa ja lähti. Syyksi hän kertoi kyllästyneensä laittomuuksiin.

Wuolijoen lähdön jälkeen erosivat senaattorit Voionmaa ja Ailio . Wuolijoen paikan elintarvikepäällikkönä otti OskariTokoi .

Hän päätti ensi töikseen palauttaa voin ja maidon rajahinnat 3.8. edeltävälle tasolle säilyttääkseen tuottajien luottamuksen. Porvariministerit kuitenkin hylkäsivät Tokoin esityksen sillä seurauksella, että tämäkin erosi tehtävästään. Tämä merkitsi Suomen ensimmäisen itsenäisen kokoomushallituksen kaatumista.

Sosialistit ja porvarit istuivat seuraavan kerran samassa pöydässä sopimassa valtakunnan asioista vasta kahden vuosikymmenen kuluttua.

Tämä oli yhteiskunnan sisäisistä repeämistä ensimmäinen konkreettinen näytös: hallitus oli kaatunut voikysymykseen.

Lähteet: Turun Sanomien arkisto, Suomen taloushistoria

TS/Tatu Lertola
TS/Tatu Lertola
TS/Tatu Lertola
TS/Tatu Lertola
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.