Näkemykset turpeenoton vaikutuksista pahasti ristissä

TS/Maija Tammi<br />Laajoki on kärsinyt ennenkin veden happamuudesta ja ympäristöyhdistykset pelkäävät Raumjärvensuon muuttamisen turpeenottoalueeksi tuovan jokeen lisää happamuutta, ravinteita ja humusta.
TS/Maija Tammi
Laajoki on kärsinyt ennenkin veden happamuudesta ja ympäristöyhdistykset pelkäävät Raumjärvensuon muuttamisen turpeenottoalueeksi tuovan jokeen lisää happamuutta, ravinteita ja humusta.

HANNA ANTILA

Mynämäen ja Laitilan rajamailla sijaitsevien Raumjärvensuon sekä Pietarrahkan muuttamisesta Vapo Oy:n turpeenottoalueeksi on syntynyt kiista, jossa toisistaan mittaa ottavat Vapon ja paikallisten luonnonsuojeluyhdistysten näkemykset turpeenoton ympäristövaikutuksista.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi toukokuun lopulla Vapolle luvan muuttaa omistamansa Raumjärvensuo turvetuotantoalueeksi. Vapo suunnittelee turvetuotantoaluetta myös läheiselle Laitilan puolella sijaitsevalle Kirvessuolle, jonka lupa-anomus käsitellään ympäristövirastossa syksymmällä. Nyt koko hanke on kuitenkin vastatuulessa, sillä Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys, Laitilan seudun ympäristöyhdistys sekä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri vaativat Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan luvan. Valittajat sanovat ympäristölupaviraston ja Vapon vievän asiaa eteenpäin puutteellisin selvityksin.

Vaikutusten pelätään ulottuvan kauas

Raumjärvensuo sijaitsee Laitilassa, Katinhännän kylässä. Suo kuuluu Laajoen vesistöalueeseen, joka alkaa Pahojokena ja virtaa Laajokena aina merelle, Mynälahteen saakka. Vapo tahtoisi nostaa Raumjärvensuolta energia- ja ympäristöturvetta vuoteen 2030 asti. Soiden kuivattamisesta syntyvät vedet on tarkoitus johtaa kolmen laskuojan kautta Pahojokeen ja Raumjärveen, jotka laskevat Laajokeen.

Luonnonsuojeluyhdistysten mukaan kahden lähes luonnontilaisen suoalueen kuivattaminen happamoittaisi Laajoen vesistöä entisestään ja vahingoittaisi kalakantaa. Turpeenoton pelätään myös lisäävän alueen vesien ravinne- ja humuspitoisuuksia sekä samentavan vettä. Vaikutusten uskotaan olevan kauaskantoisia.

- Soiden ojituksella ja turpeenotolla on merkittävä vaikutus Itämeren tilaan, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö Hannu Klemola perustelee.

Luonnonsuojeluyhdistykset ovat närkästyneet myös siitä, että Vapo hakee turpeenottolupia Kirvessuolle ja Raumjärvensuon alueelle erikseen, vaikka ympäristövaikutukset kohdistuvat samoille alueille.

- Vapo koettaa nyt kepillä jäätä, Klemola arvioi.

Luonnonsuojelualueet vaarassa?

Suunnittelija Jari Alkkiomäki Vaposta pitää valitusta perusteettomana ja sanoo yhtiön menetelleen kaikkien säädösten ja lakien mukaisesti. Alkkiomäen mukaan turpeenotto ei pilaisi alapuolista vesistöä tai häiritsisi asutusta, sillä alueelle jätettäisiin suojavyöhykkeitä. Vapo kuitenkin toteaa lupahakemuksessaan Raumjärven ja Pahojoen kärsineen happamuudesta ja myöntää, että turpeenotto voi vaikuttaa kalakantaan.

Vapo ei usko turpeenoton vaikutusten ulottuvan Natura-alueille, eikä ole teettänyt erillistä Natura-arviointia. Lähin Natura-alue on puolen kilometrin päässä sijaitseva Oja-Alhonmäen metsäalue. Luonnonsuojelujärjestöt puolestaan pelkäävät turpeenoton vaikuttavan seudun Natura-alueisiin aina kilometrien päässä sijaitsevaa Mietoistenlahtea myöten.

Jari Alkkiomäen mukaan vaikutukset olisivat puolestaan lähinnä maisemallisia, kun suot muutettaisiin peltomaisiksi.

- Liikenne seudulla toki lisääntyy, mutta tiestöä olisi tarkoitus parantaa. Turpeenotolla olisi myös työllistävä vaikutus, Alkkiomäki nimeää hankkeen positiivisiksi vaikutuksiksi.

Viitasammakko voi ratkaista kiistan

Merkittävään rooliin asiassa saattaa nousta Raumjärvellä elelevä viiitasammakko, jonka olemassaoloa ei ole huomioitu ympäristölupaviraston päätöksessä. Viitasammakko on niin sanottuja EU:n direktiivilajeja kuten liito-oravakin ja sen levähdys- ja lisääntymispaikkoihin voivat tyssätä suuretkin hankkeet. Mynä-

mäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri Terhi Linjos suhtautuu luonnonsuojelujärjestöjen tekemään valitukseen toiveikkaana, sillä valitus on perusteellinen, lakeihin nojaava ja siinä vedotaan yhdeksään eri menettelyvirheeseen.

Myös Vapossa ollaan toiveikkaita.

- En usko, että hanke kaatuu. Meillä on aina useita lupahankkeita meneillään ja on normaalia, että luonnonsuojelujärjestöt valittavat. Yleensä olemme kuitenkin saaneet luvat, Jari Alkkiomäki kertoo.

Turpeella kova kysyntä

Turveteollisuusliiton mukaan tarve uusille turpeenottoalueille on suuri. Kotimaiselle energialle on kysyntää ja turpeen etuna on sen varastoitavuus. VTT:n arvion mukaan turvetuotantoalueita tarvitaan vuoteen 2020 mennessä noin 78 000 hehtaaria, josta uutta tuotantoalaa on noin 61 000 hehtaaria, tuotannosta poistuvat alueet huomioiden. Eniten turvetta tuotetaan Keski-Suomessa sekä Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla.

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin Hannu Klemola ei kehityksestä ilahdu, sillä turve ei ole uusiutuva energianlähde.

- Ainakaan luonnontilaisiin soihin ei pitäisi kajota. Varsinais-Suomessa on pitkään vältytty turpeenotolta ja toivon sen jatkuvan, hän sanoo.

- Soita ja Mietoistenlahtea pitäisi vaalia kaikin mahdollisin tavoin, Terhi Linjos vetoaa.