Huittisten meijerikahakka kiihdytti
sotaa edeltänyttä kilpavarustelua

TS/Hannu Rintakoski<br />Huittisten nykyinen jo käytöstä poistettu meijeri rakennettiin kuusi vuotta kahakan jälkeen komean, mutta lahon puumeijerin paikalle.
TS/Hannu Rintakoski
Huittisten nykyinen jo käytöstä poistettu meijeri rakennettiin kuusi vuotta kahakan jälkeen komean, mutta lahon puumeijerin paikalle.

HANNU RINTAKOSKI

Tasan 90 vuotta sitten, 13. heinäkuuta 1917, käytiin Huittisten meijerillä kahakka, jota monet ovat myöhemmin pitäneet kansalaissodan lähtölaukauksena. Yksi meijeriä puolustanut isäntä pahoinpideltiin tajuttomaksi ja kahdeksan tuotannon pysäyttämistä yrittänyttä lakkolaista haavoittui pistoolin luodeista. Lukuisia pienempiä joukkotappelussa saatuja kolhuja paranneltiin ilman sairaalahoitoa molemmilla puolilla.

Meijerikahakka puhkesi kahdeksan tunnin työpäivää vaatineen maatalouslakon toisena päivänä. Meijerin johtokunta oli valmis pysäyttämään laitoksen väkivaltaisuuksien välttämiseksi, mutta eräät talollisosakkaat ja heitä tukenut herrasväki olivat toista mieltä.

Nimismiehen ja eläinlääkärin johdolla kerättiin noin 50 miehen suojajoukko, josta osa oli aseistautunut pistoolein. Kun 400-500 hengen mielenosoituskulkueen kärki yritti tunkeutua meijerin alueelle, alkoi käsirysy sekä kivien ja halkojen viskely. Aseina oli molemmin puolin myös kotitekoisia pamppuja, puukkoja ja polkupyörän ketjuja. Mellakka päättyi meijerin puolustajien ampumiin kymmeniin laukauksiin.

Nimismies itse joutui lakkolaisten käsiin jo kahakassa ja pantiin arestiin omaan virkahuoneeseensa. Myöhemmin päivällä lakkolaiset pidättivät kahdeksan ampujiksi epäilemäänsä vastapuolen keskushenkilöä. Useimmat kuuluivat paikkakunnan sivistyneistöön, mukana mm. myöhemmän presidentin Risto Rytin isoveli ja pikkuveli, merikapteeni ja rakennusmestari.

Nimismies vapautettiin pian kuvernöörin vaatimuksesta ja muutkin parin päivän kuulustelujen jälkeen. Käräjille asti juttu ei ehtinyt virkamiesten vitkastelun vuoksi koskaan. Loppuvuosi oli täynnä myrskyn merkkejä ja 1918 leimahti sisällissota.

Vapaussodan vaiheista Huittisissa kirjoittaneen Lauri Lohen mukaan "kuvernööri Collankin sai muita tärkeämpiä mietittäviä ja tehtäviä kuin huolehtia joidenkin hulikaanien saamista pikkukolhuista".

Propagandavaltti puolin ja toisin

Kahakka tarjosi Suur-Huittisten historian kirjoittajan Raimo Viikin mukaan erinomaisen propagandavaltin sosiaalidemokraattiselle lehdistölle, joka tarttuikin siihen ahnaasti.

"Verilöyly Huittisissa", Työmies otsikoi.

"Lakkolaisten teurastus Huittisissa", Kansan Lehti paransi seuraavana päivänä.

Erityisesti maan vasemmistolehdissä paheksuttiin sitä, että virkavalta oli asettunut tuottajien puolelle työväkeä vastaan. Helsingin työväen järjestysmiehistö vaati jopa sotaretkeä Huittisiin. Enemmistö esti retken, mutta kahakka kannusti aseistautuneiden punakaartien perustamiseen koko maassa.

Porvarilehdille kahakka taas oli Rytin elämänkerran kirjoittajan Martti Turtolan mukaan käyttökelpoinen esimerkki sosialistiagitaattorien aikaansaamasta väkivallasta ja anarkiasta. Myös suojeluskuntien perustaminen kiihtyi erityisesti Satakunnassa.

Porvarilehdet pääsivät kirjoittamaan asiasta vasta kuukauden myöhässä, sillä lakko sulki ne heinäkuun alussa viideksi viikoksi.

"Tuskin kirjaltajalakko olisi voinut osua sopimattomampaan aikaan", Turun Sanomat päivitteli lakon päätyttyä 9. elokuuta. Huittisten kahakasta uutisoitiin kantaa ottamatta vasta 12. elokuuta:

"Lopullinen tutkimus ja oikeudenkäynti selvittänevät verilöylyksi muodostuneet tapahtumat".

Tässä lehti erehtyi.

Sarja jatkuu syksyllä.

TS/Hannu Rintakoski<br />Sosiologi Risto Alapuro käytti Huittista esimerkkipaikkakuntana Suomen syntyvaiheita kuvatessaan. Kansikuvassa huittislaisia punakaartilaisia.
TS/Hannu Rintakoski
Sosiologi Risto Alapuro käytti Huittista esimerkkipaikkakuntana Suomen syntyvaiheita kuvatessaan. Kansikuvassa huittislaisia punakaartilaisia.
TS/Hannu Rintakoski<br />Huittisten nykyinen, jo käytöstä poistettu mejeri rakennettiin kuusi vuotta kahakan jälkeen komean, mutta lahon puumeijerin paikalle.
TS/Hannu Rintakoski
Huittisten nykyinen, jo käytöstä poistettu mejeri rakennettiin kuusi vuotta kahakan jälkeen komean, mutta lahon puumeijerin paikalle.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.