Liedon Keskuskoulussa opetellaan vuorovaikutusta

HANNA TOIVONEN

Ulkopuoliseksi jäämistä ja sen vaikutuksia nuoren hyvinvointiin pyritään ehkäisemään väriryhmätoiminnalla Liedon Keskuskoulussa. Syksyllä seitsemännen luokan alussa osaan luokista rakennettiin pysyvät pienryhmät, väriryhmät.

Niissä työskennellään silloin tällöin eri aineiden tunneilla. Ketään ei voida jättää ulkopuolelle ja kaikilla on oma ryhmä, jossa vuorovaikutus on pitkäjänteistä. Opettaja puuttuu ongelmiin ja katsoo, että vastuu jakautuu.

- Ei anneta oppilaiden oppia kielteisiä asioita. Turvataan se, että he oppivat hyviä vuorovaikutustaitoja ja ettei kukaan jää yksin, apulaisrehtori Hanna-Leena Seppinen kertoo.

Alakoulusta yläkouluun siirtyminen on nuorten elämässä herkkää aikaa, jolloin he tarvitsevat erityisesti tukea. Joku jää aina ulkopuolelle ja myös masennus yleistyy.

- Yksinäisyys on nuorelle valtavan iso asia. Sellaiset tilanteet ovat kamalia, joissa joidenkin oppilaiden ympäriltä muut vetävät aina pulpetit pois, kertoo Seppinen ryhmätoiminnan lähtökohdista.

Keskuskoulun oma väriryhmien pilottiprojekti alkoi jo syksyllä 2004, jolloin mukana oli kaksi luokkaa seitsemänneltä kahdeksannelle. Tulokset olivat hyviä, ja nyt syksyllä toiminta alkoi neljällä seiskaluokalla.

Oppilaiden palautteen mukaan turvallisuuden tunne on lisääntynyt, kun tietää, että kuuluu johonkin ryhmään.

- Oppilaat sanovat, että hiljaiset ovat ruvenneet puhumaan ja hallitsemaan taipuvaiset ovat oppineet ottamaan muut huomioon, kertoo Seppinen.

Turun yliopisto kiinnostui lietolaisten ryhmistä ja lähti syksyllä toteuttamaan isompaa tutkimus- ja kehittämishanketta Liedon Keskuskoulun ja Ilmaristen koulun kanssa. Mukana on Liedon kunta, Härkätien terveyskeskus ja kolme tiedekuntaa Turun yliopistosta.

Hankkeessa nuorten hyvinvointia tutkitaan yläkoulun alusta loppuun. Ensimmäiset tulokset kertovat nuorten hyvinvoinnista hyvää lähtötilanteessa seitsemännellä. Lietolaisnuorilla masennusta, ahdistuneisuutta ja riskikäyttäytymistä on valtakunnan keskitasoa tai vähemmän. Valtaosalla oli useampi kuin kaksi läheistä ystävää ja he arvioivat itsensä onnellisiksi tai erittäin onnellisiksi.

- Tarkoitus on seurata tiheällä seulalla yläkoululaisten hyvinvointia ja sitä, miten paikka löytyy yläkouluyhteisössä. Ajatus on, että nuoria kannateltaisiin tiiviimmin siirtymävaiheessa, kertoo Turun opettajakoulutuslaitoksen professori Päivi Niemi .

Suomessa on tähän mennessä tutkittu koulujen oppimistuloksia, muttei niinkään sitä, millä tavalla koulu voi rakentaa sosiaalisia ja tunnetaitoja