Jos kunnat eivät anna
resursseja, laeista ei ole hyötyä

Viidessä vuodessa eli vuosina 2000-2005 lasten huostaanoton kulut ovat kaksinkertaistuneet.

- 5 300 lapsen hoitoon menneellä 400 miljoonalla eurolla olisi voitu palkata 10 000 perhetyöntekijää, Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä toteaa.

Ihmisten arkista elämää tulisi tukea tarpeeksi varhain. Käytännössä osaamista tulisi tuoda lähiyhteisöihin eli tukea niitä henkilöjä, jotka auttavat perheissä, päivähoidossa, koulussa ja työpaikoissa.

Suomen perustuslaissa vahvistettiin pari lasten hyvinvointia koskevaa asiaa muutamia vuosia sitten. " Lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolenpitoa. Julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lasten hyvinvointia ja yksilöllinen kasvu."

- Elleivät kunnat anna resursseja, laeista ei ole hyötyä, kuntien hyvinvointistrategioista vastaava Rimpelä painottaa.

Kallis järjestelmä

Lapsia koskevien hyvinvointipalvelujen rapautuessa häiriöpalvelut (mielenterveyspalvelut, erityisopetus, lastensuojelu) alkavat laajentua.

- Tällä hetkellä lapsi tai nuori tulee häiriön takia tähän erikoistuneen ammattiauttajan, esimerkiksi lastensuojeluviranomaisen vastaanotolle.

Rimpelän mielestä lasten mielenterveysongelmat muuntuvat mediassa ja poliittisessa puheessa lasten psykiatristen palvelujen puutteeksi. Heidän mielenterveyttään voidaan nykyisen käsityksen mukaan lisätä, mitä enemmän lapsia on lastenpsykiatrian asiakkaina.

- Onko meidän järjestelmä sellainen, että se opettaa lapset häiriöpalveluiden asiakkaiksi peruspalvelujen sijaan? Tämä on pitkän päälle kallis järjestelmä.

Lisäksi Suomesta puuttuvat hänen mielestään lasten ja nuorten osalta hyvinvointitaloustiede ja seurantajärjestelmä, joka antaisi taloudellisen kokonaisnäkemyksen toiminta- ja palvelujärjestelmään menevistä kuluista ja kehityksestä.