Kaukopartiomiehet tiedustelivat lännen hyväksi pääesikunnan ohjauksessa

TS/Jouko Leskel¿<br />- Kirjan tiedot yllättivät, koska isä ei ottanut koskaan näitä asioita kotona esille, kertoivat Paavo Suorannan lapset Anna-Mari Rintamäki ja Risto Suoranta. Tutkija Pekka Turusta (oik.) kiiteltiin isän kunnian palauttavasta teoksesta.
TS/Jouko Leskel¿
- Kirjan tiedot yllättivät, koska isä ei ottanut koskaan näitä asioita kotona esille, kertoivat Paavo Suorannan lapset Anna-Mari Rintamäki ja Risto Suoranta. Tutkija Pekka Turusta (oik.) kiiteltiin isän kunnian palauttavasta teoksesta.

SEPPO SUDENNIEMI

Kylmän sodan aikana 1940-1960-luvulla Suomesta Neuvostoliittoon suunnattuun Nato-maiden salaiseen tiedusteluun osallistuneet suomalaiset kaukopartiomiehet eivät olleet maanpettureita, kuten jotkut luulivat, vaan he toimivat pääesikunnan ohjauksessa. Kauppatieteen tohtori Pekka Turusen teoksessa "Salaisen sodan asiamies" kerrotaan Mannerheim-ristin ritari Paavo Suorannan värikkäät elämänvaiheet asekätkijänä sekä Suomen ja Nato:n tiedustelijana.

   Partiomiehistä erillään toimi rajavartioupseerien linja, joka myös ohjasi asiamiehiä itärajan taa ja hankki tietoja pääesikunnalle ja Natolle. Myös Norja värväsi kaukopartiomiehiä omiin partioihinsa.

Turusen mukaan armeijan tiedustelua johtanut U.A. Käkönen notkahti punaisen Valpon puristuksessa.

Turunen on tutkinut Suorannan ja raja-agenttien vaiheita 12 arkistossa Suomessa, Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1917 Karstulassa syntynyt Suoranta tutustui jo varusmiehenä Lauri Törniin ja palveli talvisodassa sissinä. Välirauhan aikana Suoranta teki seitsemän tiedusteluretkeä Kannaksella ja jatkosodassa lukuisia kaukopartiomatkoja. Hänet nimitettiin 1942 ylikersanttina Mannerheim-ristin ritariksi.

Etevänä radistina tunnettu Suoranta operoi vihollisen selustassa 560 vuorokautta. Lapin sodassa hän veti tiedustelupartioita ja osallistui syksyllä 1944 kaukopartiopataljoonan, Er.P 4:n asekätkentään. Suorannan porukka kuljetti Tornionjoen yli laskuvarjoja, aseita ja radioita. Turunen on koonnut uutta tietoa myös miehityksen varalle tehdyistä peitefirmoista.

- Todennäköisesti kaikkein salaisin sodan ajan operaatio oli Er.P 4:n toiminta Tornionjokilaaksossa 1944-45. Tavaratorpedoja kuljetettiin Ruotsiin, samoin yksi radioasema. Se oli osa kevääseen 1945 jatkunutta Stella Polaris -operaatiota.

Turusen mukaan Stella Polaris, Päämajan tiedustelumateriaalin siirto Ruotsiin ja sieltä osin Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Ranskaan kiinnosti suuresti monella taholla.

- Stella Polaris -ryhmästä vuoti tietoja useisiin maihin. Aiemmin ei ole tiedetty, että USA:n tiedustelu solutti täysin Ruotsin ja Pariisin Stella Polaris-ryhmät.

Vakoilujohtaja tarjosi verkkoaan

Hätkäyttävin tieto koskee armeijan tiedustelua heti sodan jälkeen johtanutta everstiluutnantti U.A. Käköstä . Turunen löysi Valpon arkistosta Käkösen Valpon tutkintavankeudessa 24.9.1945 käsin kirjoittaman kirjeen, jossa tämä tarjoutui luovuttamaan Valpolle valvontaverkkonsa 400:n tiedustelu-upseerin nimet.

- Löytäessäni kirjeen käteni hikosivat, oli se niin kova asiakirja. Käkönen eli kovissa paineissa ja hän ilmeisesti katsoi punaisen Valpon edustavan jonkinlaista laillista esivaltaa. Toisaalta hän oli naiivi ja opportunisti, joka halusi hyödyntää silloisia oloja. Hän teki sotien aikana virheitä, vaikka oli ahkera ja omasi paljon tietoa, Turunen analysoi.

Jostain syystä Valpo ei tarttunut Käkösen tarjoukseen ja kohtalokas todiste hautautui arkistoihin, päätyen julkisuuteen vasta nyt. Käkönen palasi 1950-luvulla tiedusteluun ja toimi ansiokkaasti, mutta hänen kollegansa eivät saaneet tietää tarjouksesta.

- Käkönen oppi ja katui, mutta kirje varmasti painoi. Hän ymmärsi 1950-luvulla, ettei tiedustelua saa uhrata politiikan alttarille, vaan se on pidettävä siitä ehdottomasti erillään. Hänen kirjansa "Miehityksen varalta" oli puolustuspuhe siitä hairahduksesta.

Partiomiehet sijaiskärsijöinä

Suomalaisten erittäin salainen tiedusteluyhteistyö lännen kanssa alkoi 1949 ja siinä Paavo Suoranta oli järjestelijänä mukana 1970-luvulle. Hän yritti mm. 1954 Helsingin hotelli Klaus Kurjessa värvätä entistä sissiä ja poliisikoulun opettajaa Kalevi Nietosvaaraa parin "houkutuslinnun" avulla.

  Jatkoille mentiin Pihlajatien salaiselle etappiasunnolle. Supon raportissa Nietosvaara määriteltiin naistenmieheksi ja julkisuutta hän saikin pian Tabe Slioorin aviomiehenä.

- Pääesikunta ja rajavartiolaitoksen luottomiehet tiesivät rajan yli suunnatusta länsitiedustelusta, eivätkä siihen osallistuneet olleet maanpettureita. He saivat toimia julkisuuteen sijaiskärsijöinä. Tosiasiassa heitä ei olisi voitu syyttää maanpetoksesta, koska he eivät hankkineet Suomea koskevia tietoja, mutta jotkut olivat Neuvostoliiton takia vuosikymmeniä maanpaossa.

Rajan takana kävijöitä oli tusinan verran, Supon mukaan 20-30. Sille tielle jäi ainakin viisi, joukossa kaukopartioluutnantti Heikki Määttänen Kannaksella1950.

- Nyt on maan henkisen itsetunnon edun mukaista tiedostaa, että asevelisosialistien lisäksi oli kommunismia vastustaneita oikean laidan kulkijoita. Tiedustelua tehtiin oman maan hyväksi ja länsimaisten arvojen puolesta.

Armeijassa Suorantaan luotettiin. Hän palveli 1950-luvun lopulla luutnanttina valvontatehtävissä, pääesikunnan "silmänä ja korvana" Suomen YK-joukoissa Suezilla.

TS/<br />Paavo Suoranta (1917-2002) on tutkija Pekka Turusen mukaan pisimpään aktiivisesti tiedustelijana toiminut suomalainen.
TS/
Paavo Suoranta (1917-2002) on tutkija Pekka Turusen mukaan pisimpään aktiivisesti tiedustelijana toiminut suomalainen.