Nykymittoihinsa Turku jämähti 1970-luvun lopulla

TS/Kai Jokela<br />Vanhojen talojen kauniit yksityiskohdat koristavat Raunistulan katunäkymiä.
TS/Kai Jokela
Vanhojen talojen kauniit yksityiskohdat koristavat Raunistulan katunäkymiä.

ERJA TAPANA

Nykymittoihinsa - ilman vesialueita - 24 000 hehtaarin laajuuteen se kasvoi vuonna 1973, jolloin Paattisten kunta liitettiin Turkuun. Tähän kokoon kaupunki hivuttautui vähin erin 1900-luvulla tapahtuneilla alue- ja kuntaliitoksilla.

Neljässäkymmenessä vuodessa Turun maa-alue enemmän kuin kymmenkertaistui.

Valtaosa liitoksista sujui yhteisymmärryksessä, mutta aina ison naapurin kasvupyrky ei saanut vastakaikua sen tavoittelemista kunnista.

Esimerkiksi Kakskerran pitäjä haroi vastaan viimeiseen asti, mutta lopulta Turku otti sen väkisin 1968.

Kaupunki komistui merkittävästi 1930-1940 -lukujen alueliitoksilla. Se sai aluksi Raisioon kuuluneen Pansion ja 1939 vuorossa olivat Kaarinan esikaupungit. Turkuun liitettiin alueita muun muassa Vähä-Heikkilästä, Nummesta, Pääskyvuoresta, Ilpoisista, Kuralasta, Uittamolta ja Lausteelta.

Raunistula pyrki osaksi Turkua

Viiden vuoden kuluttua, 1944, Hirvensalo ja suuri osa Maarian kuntaa - kuten Raunistula - tulivat osaksi kaupunkia. Raunistulalaiset olivat sitkeästi vaatineet alueensa liittämistä Turkuun jo vuodesta 1905, mutta kaupunki lämpeni asialle vasta vuosikymmenten jälkeen.

Joukon jatkeeksi liitettiin 1949 maa-alueita Raision kuuluneista Mälikkälästä ja Pahaniemestä sekä Maarian Suikkilasta ja Teräsrautelasta.

Kaarinan esikaupunkiliitokset jo aikanaan merkitsivät kaupungille yli nelinkertaista aluelisäystä. Niinpä Turku oli 1940-luvulla joitakin vuosia pinta-alaltaan maan toiseksi suurin kaupunki, kunnes Helsinki 1946 toteutettujen kuntaliitosten jälkeen kiisi kirkkaasti Kajaanin ja Turun ohi maan laajimmaksi kaupunkikunnaksi.

Ennen pitkää myös Tampere ja Lahti päihittivät Turun, joka oli 1950-luvun lopulla pudonnut viidennelle sijalle. Vuonna 1970 Turku oli kaupunkien kokojärjestyksessä vasta yhdeksäs.

Kun esikaupunkiliitokset oli tehty, Turussa ei kuietnkaan vähään aikaan tunnettu erityisiä paineita lisäalueiden hankintaan. Hiljaiseloa jatkui 1950-luvulta aina 1960-luvun puoliväliin asti. Tosin Turku sai uuden lentokentän lähialueita Maariasta ja Ruskosta.

Ja 1967 kaupunkiin liitettiin Maarian kunta sekä Raisiosta Upalingon-Pernon alue, sataman ja teollisuuden laajentumista varten. Raisio valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta tuloksetta.

Suur-Turku tähtäimessä

Entistä suurempien alueiden havittelu oli putkahtanut pintaan jo 1958. Suomalaisen kansanpuolueen valtuustoryhmä vaati, että Turulla pitäisi alueensa keskuksena olla riittävän suuri pinta-ala elinkeinoelämän kehitystä ja väestönkasvua silmällä pitäen.

Aloitteessa korostettiin sitä, että naapurikuntien asukkaat käyvät työssä Turussa ja hyödyntävät kaupungin palveluja niistä veroja maksamatta. Päättäjät valittivat, että Turku pakahtuu rajojensa ahtauteen ja ettei tonttipolitiikka pelaa elleivät alueliitokset suju.

Suurliitoksilla Turku tavoitteli reilusti kolminkertaistavansa pinta-alansa.

Vuonna 1967 Turussa oli runsaat 145 000 asukasta. Päättäjät kuitenkin uskoivat, että hurjan kasvun myötä vuonna 2000 kaupungin asukasluku lähentelisi 300 000:ta.

Poliitikot ja kaupungin johto alkoivat puhua Suur-Turun rakentamisesta. Ensimmäisenä kaupunki tavoitteli Kakskertaa ja Kaarinaa, myöhemmin Turun lähellä olevia alueita Liedosta sekä osia Piikkiöstä.

Kunnat eivät kaupungin hamuiluja hyväksyneet. Katseet ehtivät kääntyä myös kauppalaksi muuttuneeseen Raisioon. Mutta liitostoimiin ei ryhdytty.

Vuonna 1967 kaupunginhallitus ehdotti, että valtuusto tekisi valtioneuvostolle esityksen Kaarinan, Kakskerran, Liedon ja Ruskon kuntien sekä osan Piikkiötä liittämisestä Turkuun.

Yksimielinen kaupunginvaltuusto lähetti valtioneuvostolle kuntaliitosanomuksen, jonka mukaan Kakskerta olisi liitettävä Turkuun 1968 ja muut kunnat sekä Piikkiön osat seuraavana vuonna.

Kakskerta valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta sitkeästä taistelusta huolimatta Turku nielaisi pienen kunnan.

Pakkoliitos jäi puolitiehen

Muut liitoshankeet jäivät makaamaan valtioneuvostoon, kunnes viimein 1977 joukko turkulaisia kaupunginvaltuutettuja halusi Turun vetävän kuntaliitosasian pois.

Toimenpiteen uskottiin parantavan Turun seudun kuntien yhteistyötä. Lisäksi kaupungin vuosien takaisten väestöennusteiden havaittiin olevan pahasti hakoteillä.

Vuonna 1982 valtioneuvosto perui Kaarinan, Liedon ja Ruskon kuntia sekä Piikkiön osia koskevan pakkoliitosanomuksen.

Turun pohjoispuolen kunnissa liitoshanke sitä vastoin sai innostuneemman vastaanoton. Asia eteni ripeästi Maariassa, joka liukeni 1967 osaksi Turun kaupunkia. Myös Paattisten kunta halusi vapaaehtoisesti sulautua Turkuun, mikä toteutui 1973.

Suur-Turkua ei kuitenkaan lopullisesti haudattu. Vuonna 1989 kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Ruola ehdotti suur-Turun luomista kuntaliitoksilla. Kuntarajojen kaatamisen uskottiin edistävän seudullista yhteistyötä parhaiten.

Seuraavana vuonna kaupunginjohtaja Juhani Leppä esittikin Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon sisäänsä sulkevan suur-Turun muodostamista.

Hanke ei edennyt puheita pidemmälle, Turun rajat pysyivät entisellään ja vahvat naapurikunnat itsenäisinä.

Mutta pallo pyörii, taas on Suur-Turku -ajatus heitetty ilmoille. Asialla oli kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty , joka siirtyessään joulukuussa eläkkeelle jätti seuraajilleen tehtävän, Turun, Raision, Kaarinan ja Liedon yhdistämisen suurkunnaksi.

Ja tuttuun tapaan pienempien kuntien isät eivät ole liitosajatukselle lämmenneet, ainakaan vielä.

Lähde: Veikko Laakson Turun kaupungin historia, 1918-70.

TS/Kai Jokela<br />Idyllinen Raunistula havitteli pitkään osaksi Turkua. Maarian esikaupunkialueen toive toteutui vasta 1944. Samaan aikaan myös Hirvensalo liitettiin Turkuun.
TS/Kai Jokela
Idyllinen Raunistula havitteli pitkään osaksi Turkua. Maarian esikaupunkialueen toive toteutui vasta 1944. Samaan aikaan myös Hirvensalo liitettiin Turkuun.
TS/Arto Takala<br />Aina eivät kuntaliitokset sujuneet yhteisymmärryksessä. Kakskerran kunta piti sitkeästi kiinni itsenäisyydestään, kun Turku hamusi sitä omakseen. Mutta ei auttanut pienen saaripitäjän korkeimpaan hallinto-oikeuteen tekemä valituskaan, ja 1968 Kakskerta yhdistettiin Turkuun.
TS/Arto Takala
Aina eivät kuntaliitokset sujuneet yhteisymmärryksessä. Kakskerran kunta piti sitkeästi kiinni itsenäisyydestään, kun Turku hamusi sitä omakseen. Mutta ei auttanut pienen saaripitäjän korkeimpaan hallinto-oikeuteen tekemä valituskaan, ja 1968 Kakskerta yhdistettiin Turkuun.
TS/Arto Takala<br />Brinkhallin kartano on Kakskerran tunnetuimpia nähtävyyksiä.
TS/Arto Takala
Brinkhallin kartano on Kakskerran tunnetuimpia nähtävyyksiä.
TS/Arto Takala
TS/Arto Takala
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.