Uutiset

Skp salasi Stalinin
uhrien kohtalon

LEHTIKUVA<br />Matti Viialaisen kirja &quot;Neljä järisyttävää päivää&quot; perustuu hänen pro gradu -tutkimukseensa.
LEHTIKUVA
Matti Viialaisen kirja "Neljä järisyttävää päivää" perustuu hänen pro gradu -tutkimukseensa.

Suomen kommunistisen puolueen johto salasi omalla päätöksellään sen, mitä Neuvostoliitossa asuneille suomalaiskommunisteille oli tapahtunut Stalinin ajan vainoissa 1930-luvulla.

Skp:n tapahtumia 1950- ja 1960-luvuilla tutkinut Matti Viialainen paljastaa torstaina ilmestyneessä kirjassaan Neljä järisyttävää päivää, Skp:n puolinainen vallanvaihdos 1966 , että suomalaisten kohtaloista oli Neuvostoliitossa tehty mittava 800-sivuinen tutkimus. Se luovutettiin vuonna 1960 Skp:n johdolle, joka kuitenkin puolueen oman edun nimissä päätti vaieta asian.

Skp:n vanhoillinen johto ei halunnut horjuttaa omiensa uskoa kommunismin hyvyyteen ja Neuvostoliittoon.

Puolueessa pelättiin myös, että penkomalla Stalinin ajan rikoksia annettaisiin propaganda-aseita vastustajien käsiin.

Viialainen löysi tiedon tutkimuksesta suojelupoliisin arkistosta ja sai vahvistuksen asialle Vladimir Fjodorovilta , joka hoiti Suomen asioita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomiteassa vuosina 1954-1989.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Fjodorov vahvisti selvityksen olemassaolon ja luovuttamisen "ehdottomasti" Viialaiselle elokuussa 2004. Kirjan julkistamistilaisuudessa Viialainen sanoi luottavansa Fjodorovin kertomaan.

Skp:n arkistoista selvitystä Stalinin suomalaisuhreista ei ole löytynyt. Viialainen pitää mahdollisena, että vuoden 1966 puoluekokouksessa syrjäytetty puheenjohtaja Aimo Aaltonen vei sen mukanaan joutuessaan jättämään puoluetoimiston.

Fjodorov kertoi Viialaiselle olleensa tutkimuksen keskeinen tekijä yhdessä Neuvostoliiton turvallisuusviranomaisten ja syyttäjäviraston kanssa. Suojelupoliisin arkistosta löytyneen tiedon mukaan tutkimuksessa on käsitelty yksityiskohtaisesti kaikkien 1920-30-luvuilla Neuvostoliittoon siirtyneiden suomalaisten kommunistien kohtalot sikäli, kun niistä oli saatu selvyyttä.

Fjodorovin kertoman mukaan kommunisteja listalla oli 200-300, mutta pääosa Stalinin vainoihin joutuneista suomalaisista oli muita kuin Skp:n jäseniä.

Kun tutkimus luovutettiin Skp:n johdolle, NKP:n edustajat kehottivat heitä ryhtymään "tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin vainottujen kohtaloiden selvittämiseksi puolueen jäsenistölle ja heidän omaisilleen".

Fjodorovin mukaan Skp:ltä oli otettu kuittaus selvityksen vastaanottamisesta. Tällä tavalla NKP siirsi vastuun väärin perustein tuomittujen henkilöiden maineen puhdistamisesta Skp:lle.

Skp:n johto pelkäsi ikäviä tosikertomuksia

Suojelupoliisille vuodatettujen tietojen mukaan Aaltonen, Ville Pessi ja muu Skp:n puoluejohto kavahtivat puuttumista asiaan myös sen vuoksi, että jotkut Stalinin uhrien omaiset saattaisivat pyytää leireiltä hengissä selvinneitä palaamaan Suomeen ja heidän kertomuksensa olisivat ikävää kuultavaa puolueen kannalta.

Tutkimuksesta olisi myös käynyt ilmi, että monet tulivat tuomituiksi toisten suomalaisten ilmiantojen perusteella. Fjodorovin mukaan 70-80 prosenttia tuomioista perustui ilmiantoihin.

Kiusallisen asian hautaamista Skp:ssä helpotti Neuvostoliitossa vuonna 1964 tapahtunut vallanvaihdos. Kun Nikita Hrushtshev kukistettiin ja valtaan nousi Leonid Brezhnev , Stalinin ajan rikosten tutkintaa ryhdyttiin jarruttamaan.