Atun tie kraatereineen hyppäsi korjauslistan kärkeen

TS/Marika Tamminen<br />Täällä viikolla Atun tie saa uuden öljysorapinnan kuoppaisen vanhan pinnoitteen tilalle. Myös pyöräilijoille se tuo helpotusta.
TS/Marika Tamminen
Täällä viikolla Atun tie saa uuden öljysorapinnan kuoppaisen vanhan pinnoitteen tilalle. Myös pyöräilijoille se tuo helpotusta.

HANNA TOIVONEN

Huonokuntoinen ja kuoppainen Paraisten Atun saaressa sijaitseva Atun tie saa vihdoin uuden päällysteen. Tiistaina aloitetuissa tietöissä tielle laitetaan paksumpi öljysora vanhan sirotepinnoitteen paikalle kuuden kilometrin matkalle.

Atun tien huonosta kunnosta ovat valittaneet niin vakiasukkaat kuin kesämökkiläiset, ja moni auto on rikkoontunut siinä.

Ajaessa saa mutkitella väistellessään kraatereita, ja sen vuoksi nopeusrajoitus on laskettu 50 ja kuopista varoitellaan.

Tietä käyttää noin 250 autoa vuorokaudessa.

Liikennemäärä ja kunto määräävät teiden kunnostusjärjestyksen. Päätiet ovat järjestyksessä etusijalla.

Tiehallinnon päällystysurakoista vastaavan Tero Ahokkaan mukaan Atun tiestä on pidetty niin kovaa meteliä, että päätös korjauksesta tehtiin nopeasti heinäkuun vaihteessa.

- Se ei ollut kunnostuslistan kärkipäässä, sillä meillä Turun tiepiirissä on huonokuntoisia teitä ainakin 700 kilometriä ja tulee aina olemaankin. Tämä on muusta päällystämisestä pois, Ahokas toteaa.

Korjauskustannukset ovat noin 120 000 euroa.

Hajoaa ennen aikojaan

Alunperin pinnoite rakennettiin monikantarahoitteisena ja mukana oli kunta.

Pinnoitteen alkupätkä on 1990-luvun lopusta ja loppu 2000-luvulta, joten tien ei pitäisi vielä hajota auton alta. Ahokas pitää rahoitusmallia ja riittämätöntä pohjustusta syynä tien kuntoon.

- Kun monikantarahoitus järjestyi, tie haluttiin tehdä, vaikka rahoja ei ehkä ollut riittävästi. Tietä ei tehty niin hyvin kuin olisi pitänyt, ja siksi se hajoaa ennen aikojaan, Ahokas sanoo.

Useita autoja rikkoontunut

Hankalien kulkuyhteyksien saariston asukkaille teiden kunto on elintärkeä. Atun tien takana Paraisten Sorppoon saaressa maitotilaa pitävät Nina ja Johan Hermansson ovat täysin riippuvaisia niin asukkaina kuin elinkeinon harjoittajina tiestä, eivätkä he ole ainoita.

- Kyllä se meille on niin kuin napanuora, Johan Hermansson toteaa.

Maitoauton täytyy päästä tilalle joka toinen päivä, rehuautot ja eläinkuljetusautotkin käyvät säännöllisesti.

Hermanssonin mukaan tie meni todella huonoon kuntoon viime talvena kelirikon aikaan.

- Viime viikolla siinä meni rikki kolme autoa, kahdelta meni rengas ja kolmas rikkoontui pahemmin. Meillä käyvät ammattikuljettajat ovat olleet myös repeämässä tien kanssa.

TS/Marika Tamminen<br />Nina ja Johan Hermansson ovat riippuvaisia Atun tiestä.
TS/Marika Tamminen
Nina ja Johan Hermansson ovat riippuvaisia Atun tiestä.