Latina on yhä läsnä Suomen kirkoissa

TS/Jonny Holmén<br />Turun tuomiokirkon komein latinankielellä varustettu hautamuistomerkki on sotamarsalkka Åke Tottin ja hänen puolisonsa Christina Brahen muistomerkki vuodelta 1678.
TS/Jonny Holmén
Turun tuomiokirkon komein latinankielellä varustettu hautamuistomerkki on sotamarsalkka Åke Tottin ja hänen puolisonsa Christina Brahen muistomerkki vuodelta 1678.

VAPPU PITKÄNEN

Vuosisatojen mittaisen matkan luterilaisen kirkon kanssa kulkenut latinan kieli on yhä voimakkaasti läsnä Suomen kirkoissa, totesivat dosentit Reijo Pitkäranta ja Esko M. Laine yhteisluennollaan Turun tuomiokirkossa keskiviikkona. Esitys oli osa Kirkko äitinä -luentosarjaa.

Latinankielisiä kirjoituksia löytyy kirkoista, kellotapuleista ja hautausmailta. Tekstejä on kirkkojen julkisivuissa, saarnastuoleissa, holveissa, lasimaalauksissa, kirkonkelloissa ja hautakivissä, lähes missä vain, mihin kävijä katseensa kohottaa.

Latinankielisin lausein on muistettu niin valtaa pitäviä kuin tavallista kansaakin. Omat värssynsä ovat saaneet pyhimykset, piispat, kuninkaat, keisarit ja presidentit, esimerkiksi C.G.E. Mannerheim . Yleisimmät muistosanat tavallisten kansalaisten hautakivissä Turun hautausmaalla ovat Ave, Cruz, spes unica (Ole tervehditty, risti, ainoa toivo).

Turkulaisilla on erityisen hyvät mahdollisuudet perehtyä vanhaan kirkkolatinaan. Kansallispyhättömme Turun tuomiokirkko on marraskuussa julkaistun Suomen kirkkojen latina -teoksen mukaan merkittävin latinankielisten piirtokirjoitusten keskittymä. Kirkosta löytyy kaikkiaan 24 latinankielistä tekstiä.

- Komein monumentti on sotamarsalkka Åke Tottin ja hänen toisen puolisonsa Christina Brahen hautamuistomerkki vuodelta 1678. Kullatuin kirjaimin laadittu piirtokirjoitus on kaikkien nähtävillä Tottien kappelissa, Reijo Pitkäranta totesi.

Latina ei kuitenkaan korista vain vanhaa kirkkoesineistöä, vaan kieltä löytyy uusistakin esineistä alttarivaatteista ja kirkonkelloista alkaen.

Kielet kertovat kirkon eri puolista

Luterilaisella kirkolla oli uskonpuhdistuksen jälkeen vanhastaan kolme äidinkieltä: latina, ruotsi ja suomi.

- Kukin kieli liittää kirkon erilaiseen yhteyteen ja paljastaa siitä yhden, omintakeisen puolen, Esko M. Laine totesi.

Latina oli keskiajalla katolisen kirkon hallinnollinen, oikeudellinen ja liturginen kieli, mutta uskonpuhdistuksen jälkeen latinasta tuli ennen kaikkea oppineiden kieli.

Kun kirkosta tuli Ruotsi-Suomessa kansallinen kirkko, jota johti paavin sijasta pappissääty, ruotsista tuli kirkollisena kielenä esivallan kieli.

Jos latina oli kirkon äidinkielistä oppineisuuden kieli ja ruotsi esivallan ja valtionkirkon kieli, suomi edusti Laineen mukaan kansan kieltä. Suomi oli kieli, jota rahvas puhui rukoillessaan.

- Luterilaisuus pystyi kolmen äidinkielensä avulla liittämään yhteen oppineisuuden, vallan ja kansan, mitä voidaan pitää suurena saavutuksena, Laine huomautti.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.