Uutiset

Bodom-murhiin kytketyn Assmannin syyllisyydestä ei löydy näyttöjä

TS/Timo Harju<br />KGB:n merkki varjostaa rikoskomisario Matti Paloaron ja professori Jorma Palon mukaan Hans Assmannin elämää ja vaiheita Suomessa 1950-60-luvuilla.
TS/Timo Harju
KGB:n merkki varjostaa rikoskomisario Matti Paloaron ja professori Jorma Palon mukaan Hans Assmannin elämää ja vaiheita Suomessa 1950-60-luvuilla.

SEPPO SUDENNIEMI

Suojelupoliisin arkistoon taltioidussa asiakirjamapissa on tietoja saksalaissyntyisestä Hans Assmannista , joka kohukirjassa liitetään useisiin 1950-luvulla Suomessa mystisiksi jääneisiin murhiin. Kytköksiin ei löydy näyttöjä, vaikka monia viitteitä löytyykin. Epäilyksen varjo jää silti olemaan monien sattumien ja yhteensopivuuksien takia. Supon kansiossa omituinen Assmann luokitellaan liukkaaksi tyypiksi ja patologiseksi valehtelijaksi.

Assmannin tunnustus kuolinvuoteellaan Ruotsissa 1998 Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n agentin toimistaan ei sinänsä ole erikoista. Suomessa paljastui 1950-ja 1960-luvuilla lukuisia vakoilutapauksia, joissa oli toimittu eri puolilla maata peiteammattien turvin ja urkittu tietoja teistä, silloista ja muista mahdollisille sotatoimille tärkeistä yksityiskohdista. Paljastuneiden määrä kertoi, että Suomessa operoi sadoittain KGB:n asiamiehiä ja heidän tiedottajiaan, joista suuri osa ei ole edes paljastunut.

Neurologian professori Jorma Palon ja rikoskomisario Matti Paloaron kirjassa "Luottamus tai kuolema" Assmann niputetaan paitsi Bodomin kolmoismurhaan 1960, Kyllikki Saaren surmaan Isojoella 1953, Heinäveden Tulilahden kaksoismurhaan 1959 sekä Turun Sirkka-Liisa Waljuksen murhaan 1963. Myös Ruotsin selvittämättömät naismurhat 1950/60-lukujen taitteesta mainitaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Assmann kytketään väitettyyn, ratkaisevaan vilppiin Urho Kekkosen voittaessa presidentinvaalit 1956. Mies olisi toimittanut väärennetyn äänestyslipun ministeri Penna Tervolle , jonka ääni ratkaisi. Vain muutama viikko myöhemmin Tervo kuoli omituisesti virka-autonsa kolarissa Järvenpäässä, mutta kaikki tapausta koskevat asiakirjat ovat kadonneet.

- Tämä on Suomen historian mystisimpiä arvoituksia ja se vaatii lisäpenkomista. Sitä voi verrata Kekkosen sairaskertomusten häviämiseen sairaaloiden arkistoista, Paloaro kommentoi.

Salamurhateoria ja -uhka vilahtaa kirjassa useasti. KGB oli erikoistunut lavastettuihin murhiin, jotka näyttivät luonnollisilta. Näistä kerrotaan muun muassa David Brooken kirjassa The Storm Petrels ja KGB:n arkistoloikkarin Vasili Mitrokhinin paljastusmammutissa. Tervon tapauksessa on yleisesti tiedetty, että Neuvostoliitto painosti voimakkaasti Kekkosen puolesta.

Asiakirjojen kohtalo mystinen

Assmann tunnusti ampuneensa keskitysleirivartijana satoja juutalaisia, joten hän olisi paatuneena tyyppinä sopinut operoimaan jutussa, joskin KGB:llä oli aivan nykypäiviin saakka tapaturmiksi naamioituja likvidointeja varten oma osastonsa. Assman oli värvätty agentiksi ollessaan sotavankina Neuvostoliitossa.

Tietojen kaivaminen on Paloaron mukaan ollut vaikeata, sillä Assmannia koskevat useat kansiot tai raportit ovat kadonneet sellaisiltakin viranomaisilta, joilla ne pitäisi olla, kuten puolustusvoimista ja sosiaalirekistereistä. Paloaron mukaan ulkomaisen järjestön salaiset agentit tai sen hämäryyksiin vihkiytyneet kotimaiset asiamiehet ovat järjestelmällisesti putsanneet kaikki todisteet, jotta tapahtumiin ei löydettäisi totuutta.

Supossa oleva Assmannin kansio on edelleen luokiteltu salaiseksi. Supon arkistoista vastaava strategisen linjan johtaja Matti Simola kertoi, että 60 vuoden salassapito koskee koko Supon henkilöarkistoa, sillä vain Valpon vuoteen 1948 ulottuvat asiakirjat taltioitiin kansallisarkistoon. Supon 25 vuotta vanhempaan materiaaliin on myönnetty vain muutama tutkijalupa.

Simolalla on Assmannista sama mielikuva kuin eräällä Supon päälliköllä, joka vuosi sitten tutustui saksalaista koskeviin asiakirjoihin. Tämän lausunnon mukaan Assmannin mapissa ei ole mitään erikoista, ei merkittävää eikä häntä luokiteltu ammattivakoojaksi. Hänet katsottiin "luistaviin henkilöihin" ja arvioitiin taitavaksi patologiseksi valehtelijaksi. Assmannin kansiossa on normaaleja ulkomaalaisen maahantuloon liittyviä asiakirjoja, asumis-.ja työpapereita ja kansalaiseksi ottamiseen 1959 liittyviä mainintoja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kulki maata kirkkomaalarina

Assmann-kirjan mukaan Kyllikki Saaren kuolema oli vahinko, kun Assmannin kanssa maastovakoilua Pohjanmaalla tehnyt agentti törmäsi naiseen miesten autolla ja paljastumista välttääkseen nämä lavastivat törmäyksen rikokseksi. Assman kyläili noihin aikoihin alueella. Kun Turun Rauhankadulla tapettiin 1963 Sirkka-Liisa Valjus, Assmann oli edellisenä iltana nähty Valjuksen kanssa ravintolassa, vaikka hänelle järjestyi erikoisesti alibi Pohjanmaalta.

Kirjassa ei selkeästi kerrota, mikä olisi ollut Assmannin motiivi Bodomin ja Tulilahden surmajutuissa. Sellaiseksi hahmottuvat kirkkomaalarin peitetyön ohessa tehdyt vakoilupuuhat ja Assmannin pitkäaikainen amfetamiinin käyttö, joka aiheutti harhoja sekä sekavuus-ja raivotiloja.

Assmann ja hänen kumppaninsa liikkuivat Tulilahden aikaan Itä-Suomessa. Assmann asui1960 lähellä Bodomia ja murhia seuraavana päivänä hän ilmestyi Helsingissä Kirurgiseen sairaalaan. Neljä lääkäriä totesi hänet tekosairaaksi, mutta vasta monien yritysten jälkeen ja myöhemmin he saivat poliisin kuulustelemaan miestä. Alibin Assmannille antoi nainen, jonka todistusta on epäilty, mutta aivan hiljan hän ilmaantui julkisuuteen ja vakuutti Assmannin olleen luonaan Bodomin murhayönä. Lääkäreille epäilyt tiesivät jatkossa omituisia sattumuksia.

Assmannia epäiltiin paljosta, mutta vaimon hakkaamisesta saamansa kahden ja puolen vuoden kuritushuonetuomiosta huolimatta hän saattoi merkillisesti liikkua vapaana Pohjoismaissa, kuin korkeiden voimien suojeluksessa. Assmannin osuutta puitiin kaksi vuosikymmentä useissa lehdissä, mutta poliisin mukaan hän oli syytön.

Suomessa tuomittiin 1945-1972 maanpetoksesta 125 ihmistä, pääosa itäiseen tai eteläiseen Suomeen kohdistuneesta rajavakoilusta.

Kenttävakoilu väheni 1970-luvulle tultaessa, koska kartoitukset oli jo tehty ja urkinta kohdistui siitä lähtien enemmän yrityksiin, virastoihin ja järjestöihin. Paloaron mukaan tarinat vaikuttavat mielikuvituksellisilta, mutta ne teki kuoleman partaalla ollut mies. Jotakin ne ovat jo tuottaneet. Niinpä mm eräs nainen Pohjanmaalla on tunnistanut Assmannin ja tämän toverin, jotka Kyllikin katoamisen aikaan tulivat lapio kourassaan metsästä katoamispaikan läheisyydessä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy