Idyllinen Mynäjoki on
monen kalastajan suosikki

TS/Lauri Rotko<br />Mynämäkeläinen Unto Limperi muistaa vielä joen varressa olevien myllyjen parhaat päivät. Silloin kun vettä oli riittävästi, myllyt kävivät yötä päivää.
TS/Lauri Rotko
Mynämäkeläinen Unto Limperi muistaa vielä joen varressa olevien myllyjen parhaat päivät. Silloin kun vettä oli riittävästi, myllyt kävivät yötä päivää.

HANNA VILO

Tummavetinen joki virtaa kohisten koskipaikoilla. Pudotusta on ainakin seitsemän metriä. Vieressä on vanhan myllyn jäännökset. Jäljellä on enää vain perustukset, laitteistoa ei juuri ole jäljellä.

Ympärillä on vihreää metsää silmänkantamattomiin, eikä risahdustakaan kuulu. Maisema on kuin suoraan Lapin erämaasta. Siitä huolimatta ollaan vain kivenheiton päässä taajamasta - Mynäjoella.

Maanviljelijä Ilmari Aikkinen on asunut Mynäjoen varrella koko ikänsä. Joen mutkat ovat käyneet tuttuakin tutummiksi vuosien varrella.

- Keväisin tämä on loistava kalajoki. Mietoisten puolella säynävät nousevat silloin kutemaan. Kutuajan aikana ei saa edes isoilla kärryillä ajaa rantatiellä, jotta kalat eivät pelästy. Moni on sanonut, että Teno jää silloin kakkoseksi.

Yllättäen myös venäläiset ovat löytäneet juuri Mynäjoen kala-apajille.

- Alajuoksulla on keväisin paljon kuoretta. Siellä on silloin nähty paljon muun muassa venäläisiä diplomaatteja kalastamassa. Kuore on rasvainen lohikala, jota arvostetaan Venäjällä kovasti, Suomessa siitä ei niin välitetä.

Joesta saadaan myös kohtuullisia määriä lahnaa, taimenta ja tammukkaa.

- Lounais-Suomen kalastusseura pyrkii palauttamaan joen lohikantoja. Yläjuoksulle nousee jonkin verran meritaimenta, mutta suuria kantoja ei ole saatu aikaan. Nykyään istutetaan lähinnä isompaa kalaa, sillä pienistä kaloista suurin osa joutuu mateiden ja haukien suihin.

Myllyillä paiskittiin töitä yötä päivää

Mynäjoen monista myllyistä vain muutama on säilynyt nykypäivään asti. Heikkilän mylly, jonka nykyään omistaa Limperin perhe, on yksi parhaiten säilyneistä.

Heikkilän mylly poistettiin käytöstä vuonna 1963. Siistitty ja kunnostettu mylly toimii nykyään vierailukohteena.

- Kesällä ovet ovat aina auki. Vieraskirjaan ilmestyy silloin tällöin uusia nimiä, myllyn omistaja Jori Limperi kertoo.

Nykyään vesi on niin alhaalla, että on vaikea kuvitella myllyn parhaita päiviä. Limperi kuitenkin muistaa isoisänsä Unto Limperin kiireet myllyn parhaina päivinä elävästi.

- Isoisä kulki aina myrskylyhty kädessä myllyllä, silloin kun vettä oli tarpeeksi. Mylly oli käytössä yötä päivää. Myllyllä oli myös myllykamari, jossa äijillä oli tapana kuluttaa aikaansa. Kamarissa on edelleen vanha kamiina, joka piti paikat lämpiminä.

Myllyjen lisäksi Mynäjoen varrella oli myös useita sahoja. Pienuudestaan huolimatta Mynäjoki oli aikoinaan tärkeä tukkijoki.

- Monilla maatiloilla oli myös oma saha. Vieläkin on olemassa Mynämäen uittoyhdistys, johon kuuluu mietoislaisia isäntiä. Mutta ei niissä kokouksissa enää tukeista puhuta, enemmän suviseuroja ne ovat, Aikkinen virnistää.

Kalmojuuri levittäytyi Intiasta Suomeen

Mynäjoella on myös oma erikoisuutensa: harvinainen kalmojuuri on levittäytynyt joen alajuoksulle. Kasvi tuotiin alunperin Intiasta 1500-luvulla Eurooppaan, josta se levisi kartanoiden mukana Suomeenkin. Mynämäelle kasvi tuotiin Aikkisen arvion mukaan 1700-1800-luvun taitteessa.

- Kalmojuuresta saatiin rohtoa, jonka uskottiin parantavan lähes kaikkia vaivoja. Lääkäreillä oli sitä aina lääkelaukussaan mukana.

Joen varrelle levittäytyneet kalmojuuret ovat istutuksista villiintyneitä karkulaisia. Itse kasvi on hyvin vaatimattoman näköinen. Kasvin lehdet ovat miekanmalliset, ja siellä täällä pilkistelee pieni tähkä. Siitä huolimatta muun muassa Elias Lönnrot luokitteli sen tärkeäksi vatsaa vahvistavaksi ja tarttuvia tauteja torjuvaksi rohdoksi aikoinaan.

Aikkinen innostuu muistelemaan, että jokea on käytetty monin tavoin hyödyksi ennenkin.

-  Talvisin aina luisteltiin jäällä, ja kesäisin uitiin. Helmikuun aikana nostettiin myös maidon jäähdytysjäät joesta. Jääsahalla sahattiin valtavia jääkimpaleita, jotka peitettiin sahanpurun alle. Koko kesän ajan sieltä haettiin jäätä maidon kylmänä pitämiseen. Ei se jää sieltä mihinkään sulanut, sillä sahanpuru on loistava eriste.

Joki virtaa -kesäsarjassa esitellään lounaisen Suomen jokia.

TS/Lauri Rotko<br />Ilmari Aikkinen toteaa, että Mynäjoen maisemat muistuttavat usein Lapin erämaata.
TS/Lauri Rotko
Ilmari Aikkinen toteaa, että Mynäjoen maisemat muistuttavat usein Lapin erämaata.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.