Kolmisen tuhatta kiinalaistatuli Suomeen töihin jo 1916

TS/Lähde: Espoon kaupunginmuseo<br />Espoossa 1916 kuvatut kiinalaiset vaikuttivat enemmänkin vangeilta kuin siirtotyöläisiltä. Monien niskassa ollut perinteinen kankipalmikko sai kustavilaiset luulemaan Katanpään kiinalaisia naisiksi.
TS/Lähde: Espoon kaupunginmuseo
Espoossa 1916 kuvatut kiinalaiset vaikuttivat enemmänkin vangeilta kuin siirtotyöläisiltä. Monien niskassa ollut perinteinen kankipalmikko sai kustavilaiset luulemaan Katanpään kiinalaisia naisiksi.

HANNU MIETTUNEN

Iittalan Kivijaloste Oy:n käyttämät kivimiehet eivät ole suinkaan ensimmäiset kiinalaiset, joiden työskentely Suomessa aiheuttaa jälkipyykkiä.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan maahan tuli linnoitustöihin noin 3 000 kiinalaista. Surkeissa oloissa pidetyistä miehistä osa karkasi pian omille teilleen ja elätti itseään kerjäten ja ryöstellen. Tuloksena oli myös kuolonuhreja.

Venäjän armeija varautui 1914-1916 Saksan maihinnousuun ja rakennutti Etelä-Suomeen tykistöasemia ja muita linnoitteita enimmillään 100 000 työmiehen voimin. Nämä ns. patterityömaat tulivat pian tunnetuksi kehnoista oloista, juopottelusta ja tappeluista.

Kun kotimaisten "patterijätkien" työpanos ei tyydyttänyt, edullisempaa ja ahkerampaa työvoimaa päätettiin hankkia Venäjän Kiinalta viemästä Mantshuriasta.

Ensimmäinen noin 2 100 kiinalaisen erä saapui Suomeen elokuussa 1916. Lopputulos ei vastannut odotuksia.

Habarovista tulleet kiinalaiset olivat "punaparroiksikin" kutsuttua vähemmistökansaa eli hunghuuseja, jotka olivat virkavallan kanssa napit vastakkain jo kotimaassaan. Hunghuusien rikollisryhmät olivat erikoistuneet mm. ryöstelemään junia.

Suurin osa Suomeen tulleista oli vapautunut juuri vankilasta. Kyseessä ei muodollisesti ollut mikään rangaistusleiri, vaan vapaaehtoinen siirtotyövoima. Sitä pantiin silti vartioimaan kasakoista ja Keski-Aasian kansallisuuksista koostuneita sotilasosastoja.

Työolot olivat kurjat, mikä johtui ainakin osittain suomalaisten avoimesta rasismista. Maatalojen isännät kieltäytyivät vuokraamasta majoitustiloiksi edes tyhjillään olleita latojaan.

Paremman puutteessa kiinalaiset kaivoivat itselleen maakorsuja. Pulaa oli keittovälineistä, talvivaatteista ja jopa jalkineista. Suurin osa oli tullut maahan paljasjaloin.

Läntisimmät töissä Kustavin Katanpäässä

Kiinalaisia sijoitettiin etupäässä nykyiselle pääkaupunkiseudulle. Osa oli ratatöissä Karjaan ja Helsingin välillä.

Läntisin kohde oli Kustavin Katanpään linnake, jonka tykeille kiinalaiset rakensivat ammustietä.

Enimmäkseen vieraita käytettiin metsätöissä. Työskentelytapa herätti suomalaisissa hilpeyttä. Väkirikkaan maan edustajat nakuttivat puuta neljältä puolen yhtä aikaa. Osa työskenteli istuallaan tai jopa kontallaan.

Oudoksuntaa aiheutti myös vieraiden ruokavalio. Syötäväksi kelpasivat kiinni saadut kissat, koirat, rotat, sammakot ja jopa kastemadot.

Naisväen parissa kiinalaiset herättivät lämpimämpiäkin tunteita kuin kummastusta. Aikalaisten kateudesta on monta kertomusta.

Kiinalaiset mainitsee myös Helsingin yleisen sairaalan iho- ja sukupuolitautien tilasto, jonka mukaan kuutta oli hoidettu syksyllä 1916 syfiliksen vuoksi.

Aikalaisten mukaan maahan jäi myös kiinalais-suomalaista perimää.

Gallen-Kallelakin lähti pakoon ryöstömurhia

Parhaiten työsiirtokunta muistetaan selkkauksista lain kanssa. Ensimmäiset tulokkaat karkasivat jo noin kuukauden päästä. Ruoka kerjättiin, varasteltiin ja pahimmassa tapauksessa ryöstettiin. Kiinalaisten tiliin kirjattiin useita henkirikoksia.

Armeija teloitti syyllisiä tai ainakin sellaisiksi epäiltyjä. Maamme erikoisimpiin henkirikosoikeudenkäynteihin kuulunee kenttäoikeuden istunto, jossa kiinalaiset Jang-Tsen-Uen-Sin ja Uong-Khui-Lien vastasivat syytteeseen Suomen alamaisen K.A. Liljan murhasta.

Uudenmaan paikallisväestö eli pelon vallassa. Esimerkiksi taiteilija Akseli Gallen-Kallela pakeni vaimoineen Espoosta Ruovedelle. Pahin ongelma oli Sipoossa.

Lopulta itse kenraalikuvernööri puuttui asiaan. Rikoksiin syyllistyneitä kiinalaisia alettiin marraskuussa 1916 karkottaa maasta. Perässä vietiin muitakin, ja vuodenvaihteessa suurin osa oli jo palannut Venäjälle.

Kun tsaarinvalta maaliskuussa 1917 romahti, matkalaiset jäivät heitteille. Osa päätyi lopulta sotimaan 1919 Viron vapaussodassa bolshevikkien puolella.

Sitkeän huhun mukaan kiinalaisia olisi ollut Suomessa 1918 vastaavasti valkoisten puolella. Taustalla lienee punaisten Kansan Lehdessä 27.3.1918 eli juuri ennen Tampereen valtausta julkaistu artikkeli. Lehteä toimittanut Arvo "Poika" Tuominen on myöhemmin ilmoittanut keksineensä sen omasta päästään.

Päälähteenä käytetty Fil.lis. Harry Halénin Genos-lehdessä julkaistua artikkelia "Katsaus Suomessa toimineen Venäjän sotaväen etniseen koostumukseen".