Suomen tutkituin harjualue
syntyi jääkielekkeiden saumaan

TS/Joel Rosenberg<br />Joni Mäkinen selvitti Säkylänharjun ja Virttaankankaan jääkauden kahteen sulamisvaiheeseen ajoittuneet syntyvaiheet väitöstutkimuksessaan.
TS/Joel Rosenberg
Joni Mäkinen selvitti Säkylänharjun ja Virttaankankaan jääkauden kahteen sulamisvaiheeseen ajoittuneet syntyvaiheet väitöstutkimuksessaan.

HEIKKI ALA-NISSILÄ

Suomen tutkituimpiin harjualueisiin kuuluva Säkylänharju -Virttaankangas syntyi 11 000 vuotta sitten mannerjäätikön sulamisvaiheessa kahden jääkielekkeen väliseen saumakohtaan. Se on maailman merkittävimpiä harjualueita syntytapansa ja suuren kokonsa vuoksi.

Turun yliopistossa väittelevä FM Joni Mäkinen selvittää väitöskirjassaan, miten saumaharju syntyi jäänalaisen jokitunnelin suulle sulamisvesien vuodenaikarytmiä seuraten.

Säkylänharjun-Virttaankankaan aluetta on tutkittu on erityisesti Turun seudun tekopohjavesihankkeen takia. Mäkinen ei väitöskirjassaan ota kantaa tekopohjavesihankkeeseen, koska ei ole pohjavesiasiantuntija.

- Aiemmin uskottiin, että harjun kumpumuodostumat syntyivät sulamiskausien välillä. Nyt tiedetään, että ne ovat kasautuneet kahden sulamiskauden tuotteista, Mäkinen selvittää.

Saumaharjut ovat harvinaisia, sillä jääkaudella jääkielekevirtoja ei ollut runsaasti. Lähimmät vastaavat saumaharjut ovat Pyynikki, Pohjankangas sekä Joensuun seudulla oleva Jaamankangas ja Oulun lähellä oleva Rokuanvaara.

Saumaharjut ovat keskeisessä asemassa tutkittaessa mannerjäätiköiden sulamisvaiheita. Mittasuhteiltaan vastaavia kerrostumia ei maapallolla tiedetä nykyisin muodostuvan.

Mäkisen tutkimustulosten mukaan Loimaan saviseudun kohdalla oli vilkkaan jäävuoritoiminnan seurauksena syntynyt pitkä jäätikkölahti ja ilmaston viileneminen vaikutti Säkylänharjun pääselänteen syntyyn.

Vaikuttavana tekijänä oli vierekkäisten jäävirtojen erilainen käyttäytyminen.

Virttaankankaan laajaa tasannetta on pidetty jäätikön reunalle muodostuneen harjun deltamaisena laajentumana. Uusissa tutkimuksissa se on paljastunut muinaisen Itämeren rantamuodostumaksi.

Meren myrskyt ovat kuluttaneet harjua ja toisaalta kasanneet ainesta uudelleen jopa 15-20 metrin paksuudelta. Harjuilla tyypillisesti esiintyvät, hautautuneiden jäälohkareiden sulaessa syntyneet kuopat eli supat ovat laajalti hävinneet näkyvistä.

- Virttaankankaalla on ns. piilosuppia. Niillä on keskeinen merkitys harjun syntyvaiheita selvitettäessä. Myös rantavyöhykkeeseen eri syvyyksille myrskyjen tuloksena syntyneiden sedimenttirakenteiden kuvauksella on maailmanlaajuista merkitystä, sillä vastaavien rakenteiden tutkimus nykyisten myrskyjen yhteydessä on erittäin hankalaa.

FM Joni Mäkisen väitöskirja "The Sedimentology and Depositional History of the Säkylänharju - Virttaankangas Interglobate Glaciofluvial Complex in SW Finland (Säkylänharjun - Virttaankankaan harjualueen sedimentologia ja syntyvaiheet) tarkastetaan 7.2. klo 12 Turun Yliopiston Tauno Nurmela -salissa. Vastaväittäjänä toimii Dr. Andrew J. Russell ja kustoksena professori Risto Kalliola. Väitös kuuluu maantieteen alaan.