Kansatieteilijänä ja pirunpeltomiehenä tunnetun Keijo Parkkusen, 83, kotitalon pihassa huligaanit ovat panneet paikat mullin mallin. Tuntematon rymyporukka repi pari viikkoa sitten polttopuita suojanneen katoksen mäsäksi ja heitteli kuivumassa olleet laudat pitkin pihamaata. Myös autokatoksessa on jäljellä enää pelkkä ranka, katosta peittänyt pressu on riekaleina.
– On se yksi piru, kun vanhaa miestä näin kiusataan, turkulainen Parkkunen manailee.
Tihutöitä on tehty pihassa jo kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla polttopuut lentelivät sikin sokin pihamaalle toissa viikolla perjantaina.
Asialla oli Parkkusen mukaan naapuri, jonka Parkkunen kertoo myös tujauttaneen häntä lankulla rintaan.
– Ehdin siivoamaan sotkut saman päivän aikana, mutta seuraavana yönä paikat oli rikottu uudestaan ja pahemmin. Kyllä tällä toisella kertaa on täytynyt isomman porukan riehua, Parkkunen arvelee.
– Tein asiasta rikosilmoituksen. Sen jälkeen oli pakko olla muutama päivä matkoilla, kun en uskaltanut enää kotiini jäädä.
Polttopuut
kastuivat
Keijo Parkkunen on ollut ennenkin napit vastakkain jääkauden kanssa. Hän on nimittäin julistanut, ettei jääkautta ole koskaan ollut edes olemassa. Nyt pakkanen on kostanut paukuttamalla hileisiä rystysiään makuukammarin nurkissa jo miltei kaksi kylmänvihlovaa viikkoa.
– Lämmitän vain yhtä huonetta puulämmitteisessä asunnossani, ja vielä kamiinan kylki kuumottaa. Mutta mitenkäs minä jatkossa kastuneilla puilla pärjään, kun tällainen kelikin on vaivannut, Parkkunen ihmettelee.
Mies on asunut puurakenteisen paritalon toista päätyä kolme vuotta. Ovet ovat olleet tähän saakka auki yötä päivää, mutta nyt ne pysyvät lukossa.
– Pakko se on, eivät poliisit ketään pysty suojelemaan. Eikä ihmisiä laki suitsi, kun murhastakin saa suurin piirtein ehdonalaista.
Sotkut pitää
siivota itse
Jääräpäinen oman tiensä kulkija ei aio ryhtyä pelkäämään, ainakaan aktiivisesti.
– Tässä iässä kuolee joskus kumminkin. Vaikka voisihan sitä tietysti rauhallisemminkin mennä.
Kuka ihme korjaa ilkivallan jäljet pihalta, sitä Parkkunen ihmettelee lumisella pihallaan.
– Pari kuukautta sitten katkaisin kylkiluuni, kun pyörästä pettivät jarrut. Nyt ne ovat kunnossa, mutta ikää yhä piisaa, Parkkunen puhelee.
– Itsehän minä tietysti jäljet siivoan. Niin se poliisikin sanoi. Kun nyt poliisi saisi puhuttua niille järkeä, etteivät enää vanhusta rääkkäisi, Parkkunen toivoo.
